Kategoriat: Ajankohtaista

Suomen lippu liehuu! Onnea 90v isänmaa!

Kirjoitin pitkään ja innokkaasti uutta ajankohtaista, mutta kesken kaiken kone häivytti kaiken. Ei ollut ensimmäinen kerta. Nyt kirjoitan jutun ensin, ja siirrän vasta sitten sivuille. Kyllä harmittaa, kun ei millään viitsisi kirjoittaa uusiksi! Mutta ei auta.

Suomen lipun värit ovat samat kuin Israelin lipussa. Se ei ole sattumaa, vaan siinäkin on jumalallinen johdatus. Kansallamme on tehtävä Jumalan omaisuuskansan suhteen. Raamattu kehottaa vakavasti siunaamaan Israelia, että siunauksen perisimme, ja varoittaa kiroamasta, ettei kirous tule itsemme päälle. Joka uskoo Jumalan sanan, joka on kirjoitettu Raamattuun, voi lukea sen sieltä selvästi.

Obadjan kirjassa, joka on vain yksi luku Vanhassa Testamentissa, varoitetaan ilkkumasta Jumalan kansaa, kun he ovat karkotuksessa ja pakenevat. Älä ilku juutalaista hänen hätänsä päivänä! Senkin Raamattu sanoo selvästi, etteivät israelilaiset ole sen kummempia ihmisinä kuin muutkaan, mutta Jumalan valinnan tähden heillä on erityisasema. Sitähän ihminen oman luontonsa puolesta ei soisi, että joku muu on erityisasemassa kuin minä, ja kapinoi vastaan. Mutta joka on uudestisyntynyt Jumalan lapseksi, saa rakkauden Jumalan omaisuuskansaa kohtaan ja alkaa siunata sitä. Jumalan henki sen vaikuttaa: maailman henki ihmisessä kiroaa sitä mikä Jumalan on, mutta eihän Jumalan henki, jos/kun se ihmisessä asuu, kiroa Jumalaa; senhän ymmärtää vähemmälläkin järjen juoksulla.

Tämän maailman viisaus on eri lähteestä kuin Jumalan viisaus. Ei tarvitse suomalaisen kuin vähän katsella ympärilleen, ja pikkuisen tietää historiastaan. Sotien aikana Jumala näytti voimansa, kun kansa luotti Jumalaan, ja antoi ihmeellisen apunsa. 5 Moos 8. luvussa hän varoittaa unohtamasta Jumalaa, kun alkaa menestyä. Juuri niin on kuitenkin käynyt. Se tuntuu kummalliselta, että vaikka ihmiselle sanotaan, miten käy, jos teet noin, niin hän tekee kuitenkin. Mooseskin opetti kansalle laulun, jossa sanottiin tuo asia, ja kuitenkin kansa teki niin. Tai Israelin pohjoinen osa joutui aikoinaan pakkosiirtolaisuuteen, kun toimi vastoin Jumalaa, ja kuitenkin eteläinen Juuda toimi ihan samoin, vaikka näki seuraukset.

Selitys on synti. Mitä en tahdo, sitä teen, ja mitä tahdon, sitä en tee, sanotaan Roomalaiskirjeen 8. luvussa. Tästä pääsenkin tämän aamun ihanaan lukuun 2 Kor 4. Siinä kerrotaan, miten ihminen on kuin saviruukku Jumalan kädessä. Usein vielä reikiä täynnä, että Jumalan voima näkyisi, eikä kukaan kuvittelisi, että onpa erinomainen ihminen! Jumala ei anna kunniaansa ihmiselle, ja siksi hän joutuu nöyryyttämään meitä, aina kun nokka nousee.

On Jumalan ihme, että kun Hän kurittaa ja koettelee ihmistä, se vahvistaa uskoa. Luulisi, että ihminen pettyy ja luopuu. Valitettavasti monelle käy niin. Jos ei Jumala suostu ihmisen vaatimuksiin, ja anna pompotella itseään, niin tämä mieluummin tahtoo kulkea omaan tietään. Mutta kun Jumala saa uudesti synnyttää ihmisen, Jumalan oma henki tulee tähän, ja se alkaa vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Silloin ihminen ei enää tahdokaan sitä, mitä oma mieli vaatii, vaan sitä, mikä on Jumalan tahto.

Olen usein joutunut rukoilemaan, että älä tee niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinun suunnitelmasi on, Jumala. Vain se tuo ilon. Jeesus sanoi, että sinun tahtosi teen mielelläni. No, mehän usein marisemme vastaan - syntisyytemme tähden. Paavali jaksoi iloita joka tilanteessa. Hän näki vain Jeesuksen Kristuksen ja hänen ristiinnaulittuna. Se on alituisesti hänen silmiensä edessä, eikä hän muusta tahtonut puhuakaan. Näin tulisi olla meilläkin.

Tein pikku oivalluksen eräästä Raamatun kohdasta vähän aikaa sitten. Jeesus kehottaa repäisemään pois silmän, jos se katsoo harhaan tai vääriä asioita. Parempi mennä silmäpuolena taivaaseen, kuin joutua kadotukseen sen takia, että silmä vie harhaan, tai jotain sellaista. Niin tärkeää on pitää katse Jeesuksessa! Pietari käveli veden päällä vain niin kauan kuin katse oli Jeesuksessa. Heti alkoi vajoaminen, kun aallokko alkoi kiinnostaa. Tuli pelko joka veti pohjaan.

Sen tähden me emme lannistu, sanotaan Raamatussa, sillä tiedämme keneen uskomme. Minä uskon, sen tähden minä puhun. Hän joka herätti Kristuksen kuolleista, on herättävä meidätkin Kristuksen kanssa. Nämä sanat ovat 2 Kor 8. luvussa, ja ne ovat tosia Jumalan sanoja. Jumalan sana synnyttää uskon meissä ja antaa elämän, koska Jeesus on Sana, joka tuli lihaksi. Ei Jumalan sana meitä hyödytä, jos se ei tule lihaksi, ts. ala elää meidän sydämessämme. Me voimme tietää ja osata Jumalan sanaa, mutta Saatanakin tuntee Jumalan kirjoitukset. Meidänkin tulisi osata, että voisimme vastustaa Häntä lujina uskossa.

Tätä uskoa me tarvitsemme vastoinkäymisissä. Autattehan tekin meitä rukouksillanne, että tähtemme monesta suusta kohoaisi runsas kiitos osaksemme tulleesta armosta. Minunkin rukoukseni on, että lukijani saisivat rohkaisua uskoa Jumalaan ja Hänen poikaansa Jeesukseen. Siinä on ainoa toivomme elämässä ja kuolemassa. Jos olemme panneet toivomme Häneen vain tämän elämän ajaksi, olemme surkuteltavia ihmisiä.

Kun keväällä sain sydämelle järjestää Arille 50v-juhlat jouluaatonaattona, hänen syntymäpäivänään, sain näyn. Se tulee joka kerta silmieni eteen, kun ajattelen asiaa. Enkelit lähtivät viemään viestiä teille ja aitovierille: tulkaa juhliin!

Kansallispukuni on arvokas, tätini kutoma ja ompelema