Kategoriat: Ajankohtaista

Tässä pari kotonuorta tapaamisen riemussa pari vuotta sitten

Oli mahtava olla eilen nuorten illassa. Tykkäsin oikeasti. Menen mielelläni uudestaan jos huolitaan! Minulla on aikaa ja halua olla nuorten kanssa ja jakaa ajatuksia vanhemman kokemuksella.

Eräs syvä oivallus tuli itselleni ja toivon, että siihen otetaan kantaa, onko se Jumalasta vai kuvittelenko omiani.

Ajatus nousi liittyen odotus-asiaan. Nimittäin Jumalan tehokas kasvattamiskeino ihmislapsen suhteen on odottaminen. Jumala odottaa että ihminen olisi valmis. Ihminen odottaa, että Jumala tekisi jotain. Mutta Jumala voi toimia vasta, kun ihminen on valmis. Mehän tietysti kuvittelemme olevamme aina valmiita kuin partiolaiset, mutta Jumala näkee koko jutun, ja tietää, että moni juttu kariutuisi, ellei meillä ole tarpeeksi ikää, kokemusta, kärsivällisyyttä (joka kasvaa vain ahdistuksissa, paineen alla jne.)ja kypsyyttä.

Olisiko niin, että jokaisella ihmisellä on jokin asia, jota hän odottaa! Esim. minä odotan Arin paranemista. Joskus se oli niin kuumeista, että juuri muuta ei mahtunut ajatukseen. Se oli ykkösenä ja nousi mittasuhteiltaan liian tärkeäksi. Jollekin puolison löytyminen tai lapsen pelastuminen tai mikä tahansa asia voi nousta niin suureksi, että tuntuu, että elämä on pelkkää kärsimystä. Pääosaan nousee oma kärsimys, kun rukoukseen ei vastata.

Psalmeissa sanotaan useaan otteeseen, että odota Herraa, vahva olkoon sinun sydämesi, odota Herraa. Ole luja, odota Herraa. Ihmisen odotus keskittyy kuitenkin helposti sivuun Herrasta: odotan Herraa, sikäli kuin hän vastaa minulle odotukseeni omassa elämäntilanteessani. Silloin meidän odotuksemme on eri, kuin mitä Herra odottaa. Ja hän joutuu odottamaan edelleen meitä, kun me emme ole valmiina hänen suunnitelmaansa. Hän on aina valmis, eikä myöhästy, mutta kaikkien asioiden täytyy olla valmiita, että rukoukseen vastataan.

Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa: -Rakastatko sinä minua? Rakastatko enemmän kuin nämä toiset? Ehkäpä Herra kysyy sinulta ja minultakin tänään: -Rakastatko sinä minua, vaikka en parantaisikaan puolisoasi, lastasi, itseäsi? Rakastatko minua, vaikka en annakaan sinulle jotain, mitä ilman luulet, ettet voi elää?

Jeesus sanoi, että jos silmäsi viettelee sinua, repäise se pois. Jos katseesi kohdistuu vääriin asioihin, silmä on silloin viemässä ihmistä kadotukseen jopa tai ainakin väärille teille. Jos ei odotuksemme ole Herrassa, jos ei silmämme katso Jeesukseen Kristukseen, näemme väärin. Kaikkialla muualla on pimeää ja lohdutonta; vain Jeesus on valo. Itse olemme syntisiä, pahoja, vääriä ja vailla toivoa. Jeesus on täynnä puhtautta, hyvyyttä, oikeutta ja toivoa. Häneen kannattaa katsoa että saa ilon elämään.

Ne jotka Häntä odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat, he vaeltavat eivätkä väsy. Ne, jotka Häneen katsovat, eivät häpeästä punastu. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme.

Olen mahdottoman kiitollinen nuorista ihmisistä ja lapsista. Haluan tehdä työtä heidän kanssaan ja kulkea heidän rinnallaan, jos Herra sen suo.

Nyt on kurkku kipeä, ja vielä on pari tärkeää asiaa tällä viikolla. Paitsi tämän päivän työt, huominen hautajaismatka Lounais-Suomeen suvun kanssa yhteisellä linja-autolla. Ja lauantaina pyhäkoulun joulujuhla. Nämä jätän Jeesuksen käsiin ja hoitoon. Hän johtakoon ja antakoon voiman ja kaiken mitä tarvitsen.

Iloa, toivoa ja voimaa myös sinulle, Lukijani!

Hedelmät kypsyvät aikanaan, Jumalan elovainiollakin