Kategoriat: Ajankohtaista

Marraskuuta, kaamosta, pimeyttä ja valoa sen keskellä

Eilen kirjoitin, miten ihana päivä on. Oli se, ja on ollut tämäkin, ihan hyviä päiviä.

Kuitenkin surusanomakin saavutti eilen. Esikoisen kummitäti nukkui pois lyhyen, vaikean sairauden jälkeen vain 66 vuotiaana. Tällaisina hetkinä kuoleman ajatukset, suvun merkitys ja oma perhe nousevat mieleen uudella lailla. Samalla kokee, miten elämä jatkuu samaa vauhtia kuin tähän asti, vaikka joku onkin siirretty sivuun, uuteen ulottuvuuteen kokonaan. Hänen lähiperheensä elämä on varmasti pysähtynyt hetkeksi. Kiire, valvominen ja odotus on loppunut. Nyt ovat uudet, ennestään vieraat tehtävät edessä. Vielä pitää jaksaa hautajaisten järjestäminen, kaiken organisointi, ja sitten vasta tulee hiljaisuus, tyhjyys, kun kodista on äiti poissa.

Kuolema on luonnollinen asia, jonka järki käsittää. Jokaisen on kuoltava, se on asia, mikä on varma. Paitsi niiden kohdalla, jotka ovat elossa, kun Jeesus palaa takaisin. Mutta jonka kotiin kuolema tulee, se on aivan eri asia kuin vain asian tiedostaminen. Sitä ei voi selittää pois, se on elettävä läpi.

En yritäkään selittää, että muka tietäisin mistä puhun. Minulla ei ole kokemusta kuoleman kohtaamisesta omassa perheessä. Minulla on surutyöstä pitkä kokemus, mutta ei sen loppumisesta. Tosin viime aikoina en ole surrut Arin sairautta kuin joskus aiemmin. Mutta on se olemassa silti, sitä ei vain aina jaksa ajatella, kohdata, miettiä. Suremiseenkin väsyy, ja yrittää keksiä sijaistoimintaa, kuten eilen kirjoitin.

Eilen ymmärsin erään tapauksen jälkeen, miten suuri merkitys on uskolla Jumalaan. Minun elämäni on kuin lasten leikkiä verrattuna sellaisen ihmisen elämään, joka on saanut kaiken solmuun, eikä vieläkään ymmärrä, että apu on lähellä, jos siihen osaa tarttua.

Uskova ihminen ei ole koskaan yksin. Kaiken surkeudenkin, yksinäisyyden, arvottomuuden tai minkä tahansa tunteen ja kokemuksen keskellä Jeesuksen läsnäolo on syvällä sisimmässä olemassa. Voin huutaa hänelle ääneti tai ääneen. Tiedän että hän kuulee. En aina välttämättä tunne sitä, mutta uskon kautta tiedän, että niin on. Hän vastaa minulle parhaalla tavalla, vaikka en ymmärtäisikään sitä heti.

Eilen avannolla juttelin muutaman sanan erään naisihmisen kanssa. Tuli ihmeellinen yhteyden kokemus hänen kanssaan. Juttelimme aika tavallisista asioista, ja kuitenkin tuntui, että tapasin sukulaissielun. Toivon tapaavani hänet toistekin. Sikälikin oli ihana uintireissu, että kun kävin saunassa, siellä ei kukaan sanonut sanaakaan. Oli todella hoitavaa saada istua hiljaisuudessa; ehkä viisi ihmistä oli paikalla. Olen muuten alkanut käyttää huivia saunassa, enkä saa enää päätäni kipeäksi seuraavana päivänä! Suosittelen, jos jollakin sama kokemus.

Piparit leivottu, nyt nukkumaan. On turvallista tietää, että Israelin Pyhä ei torku eikä nuku, vaan valvoo untamme, missä sitten olemmekin. Hänellä on valta myös kuoleman toisella puolella, taivaassa ja maassa. Häneen kannattaa panna turvansa ja toivonsa. Se ei varmasti petä.

Ajatukset ovat jo hautajaisreissussa. Sattuu syntymäpäiväkseni.