Kategoriat: Ajankohtaista

Tällainen on uuden päivän aamu. Aivan valkoinen.

Pyhäinpäivä on juhlapäivä. Mummuni kuoli 1.11.-74 ja pappani 2.11.-64 joten pyhäinpäivä on erityisesti heidän muistopäivänsä minulle, ja samalla muidenkin edesmenneiden läheisten. Nämä isovanhempani ovat isäni vanhempia, jotka asuivat meillä.

Kun mummu kuoli vanhainkodilla, äiti ja tätini Laina, jo edesmennyt hänkin, olivat olleet yön mummun tyköni. Kotiin ajaessaan seitsemän maissa auton valot olivat yhtäkkiä kärähtäneet pimeäksi. Kun äiti pääsi kotiin, soitettiin meille, että mummu on kuollut. Äiti arveli, että se olisi tapahtunut tuolla lamppujen pimenemishetkellä.

Eilen haravoimme viimeiset syksyn lehdet (homma delegoitu perheen juniorille). Tänä aamuna tilanne oli jo talvinen. Vaikka en erityisesti pidäkään lumesta, tuo se valoa kuitenkin.

Alla pari päivää sitten otettu kuva tiiliaitamme takana olevista ruusupensaista. Ne ovat kauniita punaisine lehtineen. Vuodenajat ovat valtava rikkaus meille Pohjolan asukkaille! Olen istuttanut noita ruusuja vähitellen joka syksy lisää ja nyt aidan vierus on täynnä niitä. Nyt vain vuodet tuovat kasvua.

Eilen olin vanhainkodilla. Kävin osaston huoneissa ilahduttamassa iäkkäitä vuodepotilaita laululla tai parilla. Tuo käynti oli erityisen koskettava itselleni. Kunpa muistaisin KIITTÄÄ Jumalaa jokaisesta päivästä jonka saan viettää terveenä, liikkuvana, puhuvana, aistivana ihmisenä. Ja sen jälkeenkin!

Ari on tulossa ihan pian. Hän on iltaan asti kotona pitkästä aikaa. Olen kutsunut myös vieraita. Saamme muistaa kansaamme, kaupunkiamme ja toinen toistamme rukouksin. Jumala kuulee ja vastaa. Hän on Kaikkivaltias, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.

Jumalan siunausta, Sinulle, arvoisa lukijani. Rukoilen puolestasi.