Kategoriat: Ajankohtaista

Kahdeksan uhrin muistolle

Tänään kuulimme järkyttäviä uutisia Tuusulasta. 18v abiturientti ampui rehtorin ja 7 lukiolaista ja itse on henkitoreissaan myös ammuttuaan itseään päähän.

Tämän tiimoilta tultaneen käymään monenlaista vääntöä. Itselleni tarttui korvaan ampujanuoren sanomaksi laitettu mielipide: -Olen eläinihminen. Liikaa nostetaan inhimillisyyden merkitystä tms. Minulle tulee väistämättä mieleen Suomen kansan tila: on luovuttu Jumalasta. Lapset, nuoret, keski-ikäiset eivätkä vanhatkaan enää tunne Jumalaa. On hylätty Jumalan sana, ja kuten profetiassa, joka on kiertänyt Suomessa viime päivinä, sanotaan: -Olemme omavoimaisia, emme tarvitse Jumalaa, pärjäämme itse.

Tuo on suuri erehdys ja harha. Kansa saa nyt alkaa niittää, mitä on kylvänyt, ja se on katkeraa satoa. Kuka voi väittää, että kansamme voi hyvin? Ja kuitenkin meillä olisi kaikki edellytykset siihen. Mutta kuten Sodoman synti oli leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo, niin on Suomessakin. Ei ymmärretä olla kiitollisia ja tyytyä siihen mitä on, vaan enemmän pitäisi saada.

Kouluissa opetetaan evoluutioteorioita. Ei ymmärretä mikä vastuu on opettajalla, jos sellaista soopaa syöttää pienen ihmisen päähän. Uskooko itsekin moisen valheen, että on muka apinasta kehittynyt, vaikka Jumalan sana sanoo selvästi, että Jumala loi ihmisen, teki omaksi kuvakseen, kaltaisekseen.

En tiedä, mitä on tulossa, mutta jotenkin tuntuu, että asiat voivat kehittyä vyöryn tavoin tästä eteenpäin. Turha sanoa, että rauha, rauha, ja tuudittaa ihmisiä väärään rauhaan. Synnin päälle ei voida rakentaa mitään hyvää, ennen kuin on käännytty pois jumalattomuudesta ja vääriltä teiltä. Herra meitä siihen auttakoon.

Olethan sinäkin rukouksessa maamme ja kansamme puolesta? Rukouksemme olkoon, että Jumala vielä antaisi etsikon ajan ja synnintunnon kansallemme, niin ettemme tuhoutuisi. Hän alkakoon sen minusta ja sinusta.

Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan!