23.10.2007 - Eräs minulle tärkeä ihminen

"Laitahan mehu lämpiämään, tulemme kohta juomaan!". Näin me huutelimme naapurin tädille, ja sitten hiihtämään. Näillä reissuilla suksi meni usein poikki, ja se vietiin kujaselle korjattavaksi. Markan maksoi. Eivät ne sukset pelkällä suoralla katkenneet, vaan laskimme Hurjista Mäistä, kuten Hyttisestä.

Hiihtäminen ei ole ollut koskaan lempilajini syystä, että olin aina viimeinen kurjissa hiihtokilpailuissa. Kerran kun olin toiseksi viimeinen, aika oli laskettu väärin, ja niin pääsin vakiopaikalleni. Mutta mehut hiihdon jälkeen olivat eri juttu. Täti jaksoi päivitellä ja kysellä ja naureskella meidän jutuille.

Meitä oli kolme tyttöstä, jotka vietimme aikaa tädin luona useina pimeinä lauantai-iltoina. Ilmoitimme vain, että tulemme saunaan, ja niin me menimme. Saunottiin, ja puhuttiin tyttöjen kanssa tärkeistä asioista. Sitten iltapalalle. Täti jaksoi ihmetellä, kun ei käytetty sokeria kahvin kanssa. Aina hän sitä tarjosi, ja aina ihmetteli, että eihän se maistu millekään ilman sokeria - voi noita tyttöjä!

Kilttejä olimme sikäli, että tiskasimme runsaitten syömisten jälkeen tiskit, ainakin joskus. Minä kuulemma pakotin sen nuorimmankin meistä tiskaamaan. Hän ei kai olisi viitsinyt muuten sitä tehdä, mutta lintsaaminen ei sopinut, joten kaikki hommiin vaan. Täti varmaan esteli, mutta me olimme periksi antamattomia.

Tädin kukat ovat jatkuva ihmetyksen aiheeni. Hänen ikkunallaan kukkivat kaikki kukat! Paavalinkukat ja soilikit kukkivat minkä ehtivät. Jos minkälaiset vehkat ja muut ovat aina uhkeita. Omenapuita ja vaahteroita kasvaa pihalla, ja kasvihuonekin on täyttynyt tomaateista vuosia jo. Kukatkin vaistoavat kai lämpimän ja suotuisan ilmapiirin, mikä tädin luona vallitsee.

Vietimme joululahjavalvojaisia. Kuuntelimme radiosta toivottuja joululauluja ja lörpöttelimme. Sitähän tytöillä riittää. Ja kikatusta. Tehtiin esityksiä ja ohjelmia samalla. Vietettiin iltaa. Luulen että se oli paitsi meille hyvää aikaa, myös tädille, kun hän sai virkistävää iltaseuraa meistä.

Pyhäkoulussakin kävimme tädin luona. Muistan ne flanellotaulut, ja pyhäkoulutaulut, joihin kerättiin lehtiä sitä mukaa kuin paikalla olimme. Sain jopa olla auttamassa flanellotaulun kuvien laittamisessa. En muista tarkemmin tuosta pyhäkoulusta, mutta nyt tiedän, että se on ollut vankka pohja myös omalle työlleni lasten ja nuorten suhteen.

Pikkutyttönä minulla oli kerran rei`itetty kesäasu. Siihen tökimme kananhöyheniä tädin kanalan liepeiltä tehdäksemme minusta "kanan". En muista miten hyvin se onnistui. Joskus syksyisin saimme olla kantamassa kanoja sisään. Se oli mukavaa puuhaa. Kana vain kiinni, ja koivista pidettiin ja roikotettiin päätä alaspäin - siis kanan - ja kerättiin useampi tipunen samaan käteen ja sitten kannettiin kanalaan. Kyllähän ne yrittivät juosta karkuun, eikä niitä sopinut juosta kiinni, vaan piti olla ovela. Osa oli siirtynyt kuusen oksille istuskelemaan kuin orsille ikään, ja ne jätimme sinne. En tiedä miten täti sai ne alas. Vai kävikö kuten sananlaskussa, että routa porsaan eli tässä tapauksessa kylmä kanan alas ajoi...

Oma lukunsa ovat tädiltä saamana runsaat muistamiset. Täti on ikänsä ollut kova käsityöihminen, ahkera ja hyvätöinen. Kerran 70-luvulla sain oljista tehdyn kapean liinan. Se on ollut minulla joululiinana siitä asti. Keittiöni ikkunassa on ollut vuosia kuultokuva, keltakukka. Nyt otin tädistä kuvan, jossa hän poseeraa tyynyn kanssa. Hänellä oli pari tyynyä tehtynä, mutta juuri tuon joutsentyynyn hän totesi ajatelleensa minulle, joten senhän minä halusin tietysti. Kiitos täti! Uskon, että noihin käsitöihin on uponnut myös monia rukouksia ja siunauksia.

Olen rikas ihminen, kun minulla on tällaisia lähimmäisiä kuin täti. Kuunteleva, aikuinen, lämmin, ystävällinen ja sydämellinen. Tällaisia tänäänkin tarvitaan. Kunpa itsekin voisin osoittaa jotain tuosta rakkaudesta ja ystävällisyydestä muille, mitä itse olen saanut kokea tädin kautta.

Nyt täti täytti 85 vuotta. Hän sanoi ihmettelevänsä, että on elänyt näin pitkään. Vaivoja on ollut, mutta myönteinen ja valoisa mieli on aina kuitenkin ollut päällimmäisenä. Toivon, että täti saa elää vielä monia hyviä vuosia Taivaan Isän siunauksen alla lähimmäisten tukena ja ilona.