Kategoriat: Ajankohtaista

Äidin ensimmäin digikameralla otettu kuva kotimetsässä. Pääkin tuli mukaan melkein kokonaan!

Kun olin taannoin kirjoittajakurssilla, siellä kehotettiin kirjoittamaan joka päivä. En tiedä mistä johtuu, että on niin vaikeaa päästä kirjoittamisen alkuun. Kun alan kirjoittaa, suollan juttua tuosta vaan, mutta saada itsensä istumaan ja kirjoittamaan, se onkin temppu. Tuntuu, että se vaatii hirveästi henkisiä voimia, tai sitten olen yksinkertaisesti laiska.

Viime viikolla keräsin oikein "aineistoa" kirjoittamista varten, kun kävin kotipuolessa Keski-Pohjanmaalla. Tarkoitus on kirjoittaa muutamasta minulle merkittävästä ihmisestä jotain; otin oikein kuvat heistä. Laitan ne ilmeisesti "Ajankohtaisiin", koska en osaa laittaa "Kirjoituksiin" kuvia. Siis kun saan kirjoitettua. Myöskään mielipidekirjoituksia lehtiin ei ole syntynyt. Ajatuksia pyörii päässä, kun luen kaupunkimme tapahtumia, mutta mitään ei ole syntynyt. Kaamosko verottaa, vai mikä?

Olimme Arin kanssa 8 tuntia lauantaina rukoustapahtumassa, joka järjestettiin kaupungin kirkossa. Siellä olivat edustettuja useat kaupunkimme kristilliset seurakunnat. Yhteyttä etsittiin, rukoiltiin ja opetettiin. Kirkko oli kohtalaisen täynnä, mutta paljon enemmänkin olisi mahtunut. Ari ei suostunut lähtemään kuudelta pois, joten hänkin oli yhdeksään asti kanssani siellä. Seuraavana päivänä menin katsomaan kuinka hän on toipunut reissusta, ja hyvin näytti voivan. Taisi vain piristyä!

Erityisesti pidin viimeisestä opetuksesta tai puheenvuorosta, jonka käytti ent. vaasalainen Jari Sjöstrand. Hän on toiminut jo pitkään Kuopion helluntaiseurakunnan pastorina. Sikäli hän oli vanha tuttavuus, että mekin olemme rukoilleet hänen puolestaan pari vuotta sitten, kun hän oli kuolemaisillaan syöpään. Jumala paransi hänet siitä, kuten saatoimme havaita. Eräs ystäväni kuuluu myös ko. seurakuntaan Kuopiossa.

Sjöstrand puhui monia asioita, jotka olisin itse esittänyt ihan samoin. Hän kertoi mm. miten hän kävi kauppaa Jumalan kanssa, kun kuolema oli edessä. Kuitenkin Jumala sanoi, että ihmisen kaikki hyvätkin teot ovat kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Vain Jeesuksen sovitustyö jonka ihminen nöyrtyy ottamaan vastaan, kelpaa Jumalan edessä. Jeesus on syntiemme sovittaja. Itse emme kykene sovittamaan itseämme, tarvitsemme avun itsemme ulkopuolelta.

Paavali tosiaan kiitti Jumalaa aina kaikesta, kuten Sjöstrand opetti. Hän oli valinnut sen asenteen. Hän oli päättänyt kiittää, vaikka ulkoiset olot olivat mitä olivat. Meilläkin on sama valinta. Usein tulee kuitenkin maristua ja valitettua enemmän kuin kiitettyä. Vihollinen pyrkii myös riistämään ilon, joka on kristityn väkevyys. Synkkyys ja apatia on ennemmin päivän sana, myös kristittyjen kohdalla.

Raamattuopiston lehdessä oli tuosta synkkyydestä hyvä vitsi, vaikka tosi elämää se oli. Joku henkilö oli opettanut, että kun puhut taivaasta, yritä edes näyttää iloiselta ja osoittaa että miten ihana asia taivas on. Vastaavasti kun puhut kadotuksesta tai helvetistä, voit olla vain ihan oma itsesi. Vaikka tuo naurattaakin, niin kuitenkin se kertoo valitettavan totuuden meistä kristityistä ainakin näillä main. Synkkä lauma, vailla iloa. Herra meitä armahtakoon!

Ensi viikonloppuna tarkoitukseni on mennä kuuntelemaan Raamatun punaista lankaa Lappajärvelle. Leif Nummela ja Henrik Perret ovat opettamassa Raamatun keskeistä teemaa. Olen kuunnellut tuon 8t kestävän opetuksen ja lukenut kirjan. Jostain syystä tuli vain sellainen mieli, että tuonne on mentävä. Toivon kohtaavani Jumalan. Ehkä odotan myös lepoa, kun saan vain olla ottamassa vastaan. Niin helposti alan itse ottaa vastuuta. Minun on vaikea levätä vain.

Tänä aamuna olin vanhainkodilla laulamassa. Kunpa vanhukset saisivat jotain iloa noista hetkistä! Suurta avuttomuutta ja voimattomuutta tunnen, kun tuntuu, että niin vähän osaan tehdä ihmisten pelastumiseksi. Kuitenkin ihmiset kaipaavat pelastusta, mutta miten kertoa Jeesuksesta niin että se ymmärretään ja otetaan vastaan!

Näin lehdestä, että eräs alle 60v nainen, jonka luona pidin useamman Tupperware-esittelyn aikoinaan, oli kuollut. Tämä nainen on ollut jostain syystä mielessäni silloin tällöin. Mietin, toinko esille pelastusasiaa hänen kohdallaan tarpeeksi: Jumala on kuintekin se, joka tekee työn ihmisissä. Ketään hän ei pakota. Jokainen menee taivaaseen vapaaehtoisesti. Kadotukseenkaan ei pakoteta: sekin on valinta. Kumman sinä valitset? Tänä päivänä on mahdollisuus valita Tie, Totuus ja Elämä, joka on Jeesus Kristus. Uskomalla häneen saat synnit anteeksi ja menolipun taivaaseen. Hinta on maksettu Golgatalla.

Sama puupino; äiti pääsi kuvaan. Keräsin sammalta, kanervia, katajaa ym. kukkaruukkuihin kotiin vietäväksi.