02.09.2007 - Mylläkkää

Olen lukemassa loppumetreillä Liisi Jokirannan kirjaa, joka selittää galatalaiskirjettä. Tässä Lutherin ajatus s. 188:" Emmehän me itsekään...niin uutterasti emmekä hehkuvin innoin täytä velvollisuuksiamme kuin täytimme ennen, synkässä tietämättömyydessä ollessamme. Kuta varmempia näet olemme Kristuksen meille hankkimasta vapaudesta, sitä kylmäkiskoisempia ja haluttomampia olemme sanan tutkimiseen, rukoilemiseen, hyvien tekojen harjoittamiseen ja pahan sietämiseen. Ja ellei saatana kiusaisi meitä sisäisesti hengellisin kiusauksin ja ulkonaisesti vastustajien taholta tulevin vainoin ja vielä lisäksi meikäläisten taholta tulevin halveksimisin ja kiittämättömyyksin, meistä tulisi kokonaan suruttomia, laiskoja ja kaiken hyvän tekemiseen kelvottomia, ja niin meiltä aikaa voittaen häviäisi Kristuksen tuntemus ja usko, me jättäisimme sanan palveluksen sikseen ja etsisimme lihallemme soveltuvampaa elämäntapaa. Tällaiseen menettelyyn alkaakin moni meikäläinen kallistua."

Näin siis Luther. Melkoinen lausehirviö, mutta täyttä asiaa. Tuota kirjaa lukiessani tänään sain vastauksia omiin ajatuksiini ja kysymyksiini. Jumala rohkaisee ja lohduttaa niin monin eri tavoin. Paitsi luonnon kautta, myös eri kirjojen kautta. Puhumattakaan rukouksesta ja Raamatun puheesta tai ystävien kautta tulevista rohkaisuista.

Olen aika itkuisella mielellä. Sijaistoiminta on ollut ilmeistä. Ts. olen touhunnut hirveästi sen sijaan että olisin pelkästään itkenyt ja surrut tyttären lähtöä pois kotoa pitkäksi aikaa. Kävin verenluovutuksessa, ja keksin värjätä tukkaani eilen. Juuri silloin mormoonit keksivät tulla ovikelloa rimputtamaan, mutta minä vain heiluttelin värjäyspulloa pää kirjavana oven raosta. Kaappeja olen siivonnut ennätyksellisesti, ja kirpputoritavaraa on auton perä täynnä.

Tänään en ole siivonnut, vaan ollut kirkossa itkeskelemässä aamulla. Ehtoollinen oli taas tarpeeseen. Lisäksi olen lukenut, soittanut parille ystävälle ja nauttinut hiljaisuudesta.

Sukulaisia kävi Ruukista viime pyhänä. Oli oikein mukava, ja aion mennä vastavierailulle jahka selviän. Sukulaisuussuhteet tulevat yhä tärkeämmiksi iän myötä. Nämäkään serkut eivät ole koskaan ennen käyneet Vaasassa, saati meillä.

Tämä syksy tuo paljon uutta. Olen saamassa myös lapsuudenystäviäni vierailulle parin viikon päästä. Ja kuun lopussa saan ainakin yhden kollegan Laitilasta kyläilemään, kun lto-päivät ovat Vaasassa. Eli siis paljon kohtaamisia ihmisten kanssa, joita en ole tavannut aikoihin.

Nyt rynnistän kirkolle rukoushetkeen. Ari on tulossa sinne myös, ja odotan Jumalan ilmestymistä meille taas tänään. Hänen läsnäolonsa ja rakkautensa on varma joka hetki, vaikka itse olenkin pelkkä ruikuttava raunio tätä nykyä. Mutta samapa tuo. Näkyvä on ajallista mutta näkymätön iankaikkista.

Tänään on lähimmäisen päivä.
"Kutsut meitä hiljaisten,
kärsivien suulla rinnallesi taisteluun.
Anna kutsu kuulla!
Totuus, tie ja elämä,
ristiä et väistä,
Valtakuntaa valmistat vähimmistä näistä."
VK 175:5.