Kategoriat: Muu kirjoitus

Olen lukenut kirjan v.1998, ja löysin referaatin laatikon pohjalta siivotessani, ja kohdat puhuttelevat yhä, joten tässä muillekin ajateltavaa.

Usko vahvistuu eniten Jumalan ollessa hiljaa.
Joku puree hampaansa yhteen eikä valita ihmisille eikä Jumalalle, vaan valitsee farisealaisuuden tien.
Job ei pyri tuskansa kanssa Jumalasta poispäin vaan Jumalaan päin; sitä on usko!
Olette kuulleet Jobin kestävyydestä (ei uskollisuudesta) Jaak 5:11. Hän ei lähtenyt pois Jumalan luota.
Job esittää uskontunnustuksensa keskellä kärsimistään (Minä tiedän lunastajani elävän, Job 19) Mitään apua ei ollut tullut vielä silloin. Job uskookin NÄKEMÄTTÄ - päinvastoin kuin mitä näkee ja kokee.
Tekijästä voi oppia paljon tutkimalla hänen tuotteitaan.
Pitää paikkansa samalla kertaa se, että Jumalasta ei saa puhua nurjasti eikä häntä saa vetää oikeuteen - kuin myös se, että on parempi arvostella häntä ja vetää oikeuteen, kuin hurskastella kohtaloonsa tyytymistä!

Kärsimys-> voi valita:
1) katkeruuden tien tai
2) kasvun tien = suostuu kohtaamaan todellisen itsensä, sen jonka kärsimys on paljastanut.
Job tulkitsi Jumalan antaman kärsimyksen vihaksi, ei rakkaudeksi. Näin Job peitti puheillaan Jumalan tarkoituksen, suunnitelman, aivoituksen.
" Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi, eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa." Job 42:1,2.
Usko mahdottomuuden edessä ei ole koskaan otettavissa kuin kaapin hyllyltä - se on kamppailun tulos..
Jos olet saanut Jobin, Saaran tai Marian (=koskematon tyttö äidiksi) uskon, eivät kärsimyksesi ole menneet hukkaan. Kärsimys tulee jollakin salatulla tavalla vaikuttamaan sinun parhaaksesi - tai jonkun muun!
Usko ei välttämättä tee ihmistä onnelliseksi, rikkaaksi ja terveeksi - usein se tekee hänet onnettomaksi, köyhäksi ja sairaaksi! Ainoa todellinen onni jää: iankaikkinen elämä!
Vasta kärsimyksen keskellä, Jumalan kanssa painiessaan Job näki Herransa silmästä silmään.
Usko ei syvene ilman kärsimystä ja kipeää itsetuntemusta.
Kärsimys + synnintunto + Jumalan sana = Jumalan näkeminen.
Tuskan pitkät yöt olivat parasta mitä minulle koskaan on tapahtunut, koska niiden pimeydessä sain katsella Jeesusta kasvoista kasvoihin(kirjailijan kokemus ilmeisesti).
Koska Job oli nähnyt Herran, hän sai voiman elää kärsimyksensä kanssa.
Menetetystä luopumisen taito on maailman tärkeimpiä taitoja.
Jobin ystävien Jumala-kuva oli väärä.
Jobin onnettomuuden kautta ystävät joutuivat näkemään totuuden itsestään ja väärästä Jumala - kuvastaan.
Sinun kärsimyksesi - lottovoitto ystävillesi?
Kärsimys voi olla uskovan tärkein elämäntehtävä. USKO kärsimyksen keskellä antaa Jumalalle suurimman mahdollisen kunnian.
Kun uskova menettää onnensa, selviää, uskooko hän Jumalaan tämän itsensä vuoksi.
Yksi kärsimyksen tarkoitus onkin, mitä se muille tekee, millaisen esimerkin antaa.
Voit antaa suuren perinnön lapsillesi näyttämällä, ettet luopunut Jumalasta silloinkaan kun sait tuskaa ja vaikeuksia.
Kärsimys - tärkein armolahja?

Paradokseja:
Jumala valitsee kuka pelastuu - ihminen valitsee, haluaako hän pelastua.
Vanhurskas ja syntinen yhtä aikaa.
Uskovan kärsimys - Jumalan tahto kuitenkin.
Jumala parantaa Jobin esirukoustehtävän kautta.
Kärsivä on varma siitä, että tulevaisuus tulee olemaan pelkkää pimeyttä täynnä.
"Näitä minulla ei olisi, jos olisin saanut pitää 10 ensimmäistä lastani", Jobin ajatus jokapäiväisen menetettyjen lasten muistamisen yhteydessä.
Kaiken todella tärkeän Job oppi tunkiolla istuessaan...