13.07.2007 - Heinäkuu vaihtui eilen aurinkoiseksi

Tämä viikko on mennyt työn tohinassa ja pään surinassa. Huomaan taas, miten kaikki energia menee jos on kokopäivätyössä. Olen tosin nauttinut kovasti olla pitkästä aikaa pienten lasten kanssa. Pihalla eräs toisen ryhmän 2v kaveri, saappaat väärissä jaloissa, vastusti "pikkumies" ilmaisuani huulet törröllään: - Mää oon ito miet!

Työkaveritkin ovat tuttuja, voisipa sanoa jopa 20 vuoden takaa jokunen. Suuri osa on uusia, nuoria, itse alan kuulua vanhemmistoon. Mutta monia olen tavannut aiempinakin vuosina kesäaikaan. Ihana yllätys oli eräs nuori nainen, joka näytti tutulta, tosin lähes metrin kasvaneelta sitten viime näkemän: hän osoittautuikin entiseksi "päivänsäteeksi" eli silloiseksi hoitolapsekseni. Tosi mukava vaihtaa kuulumisia, ja hoitotädin velvollisuuskin on suorastaan antaa elämänohjeita.

Olen todellakin pitänyt työssä olosta. Sekin tuntuu mukavalle, että suhteessa lapsiin toimii näppituntuma niin sanotusti. Eilen yksi veijari heitti hyppynarun puuhun. Kiltisti hän haki haravan ja vielä ison palikan jalkojensa alle, että sai narun pois puusta. Sitten tavarat takaisin varastoon. Luulen ettei hän ihan heti heitä narua puuhun uudestaan. Taisi poika nauttia kun tuli raja vastaan. Jos olisin "yksin maailmassa" kenties haluaisin olla päiväkodissa edelleen.

Tilanteen ollessa tällainen, että Ari on sairaalassa, en todellakaan ole yksin maailmassa. Ja on vielä näitä vesoja ympärillä kotona. En siis kykenisi huolehtimaan itselleni tärkeimmästä, jos en saisi tehdä osapäivätyötä. Olen siitä Jumalalle kiitollinen, että hän on johdattanut minua viisaasti ja koulun alkaessa saan taas mennä töihin vain iltapäivisin.

Vieläkin tärkeämpää kuin Arista ja lapsista huolehtiminen ( vaikka se onkin ykkösjuttu fyysisesti), on oman Jumala-suhteen hoitaminen. En mitenkään selviytyisi elämästäni ilman Jumalan apua. Se taas ei ole Mopelle-illallinen -juttu, joka lankeaa automaattisesti. Niinkin se tavallaan on, mutta se ei ole koko totuus. Paavali sanoo, etten minä, joka muille saarnaan, itse lankeaisi pois Jumalan armosta tms. Ja että hän on vielä matkalla, mutta ei perillä; kilvoittelu jatkuu loppuun asti.

Se kilvoittelu on sitä, että etsin Jumalan kasvoja ja suunnitelmaa. Että minulla on yhteys Hänen kanssaan. Ei kukaan voi tietää mitä esim. puoliso tahtoo ja odottaa ja suunnittelee, jos ei yhdessä hänen kanssaan neuvottele suunnitelmista. Samoin on suhteessa Jumalaan: en voi tietää Hänen neuvoaan, jos en neuvottele Hänen kanssaan.

Joka on ollut Herran neuvottelussa, tietää Hänen tahtonsa. Itsekin olen liian vähän, tahtoisin olla enemmän. Oma laiskuus, ja mikä milloinkin estää. Herra antakoon tulta lisää!

Viime aikoina on ollut aika ahdistavia hetkiä välillä. Minulla on onneksi hengellisiä lauluja päässäni; Siionin laulu n. 266 sekä useita Raamattulauluja. Joskus laulan niitä päässäni pitkän aikaa, ja siten nousen tilanteen yläpuolelle. Ei ole muuta keinoa selvitä. Mutta on tämä keino annettu, ja siitä kiitän! Ja jos ei tämä käy jollekin, Jumalalta ei keinot lopu; syy on aina meidän penseydessämme.

Lopuksi muistutan vielä, hyvät lukijani, että Jeesuksen paluu takaisin hakemaan omiaan lähestyy. Emme tiedä päivää emmekä hetkeä. Oletko myynyt kaiken saadaksesi tuon aarteen, kuten Matt 13 Jeesuksen vertauksen mies teki? Hän luopui kaikesta muusta, että saisi koko aarteen itselleen. Paavali sanoi, että hän lukee kaiken muun roskaksi Kristuksen tuntemisen rinnalla. Valitettavasti huomaan itsessäni, että vielä on matkaa Paavalin mielenlaatuun.

Luulen että meillä jokaisella on asiaa Jumalan valtaistuimen eteen tänäkin aamuna. Jeesuksen Kristuksen veren ansiosta meillä on pääsy Jumalan eteen, muuta valtakirjaa sinne ei ole eikä tarvita. Omat ansiomme, hyvät ja huonot, ovat kuin saastainen vaate Hänen silmiensä edessä. Se on hyvä asia: meillä kaikilla on sama mahdollisuus. Ei ole niin huonoa tai hyvää, joka ei voisi tulla.

Tuosta tulikin mieleen eräs henkilö, joka luuli, että hän on liian syntinen tullakseen Jumalan tykö. Kuitenkin joku pappi näki hänen puhtauden kaipuunsa, ja rohkaisi häntä. Äskeisessä Uusi tie -lehdessä kerrotaan tämän ja erään toisen entisen homon uskoon tulosta, ja heidän uudesta elämästään Jumalan yhteydessä. On valtavaa, että toinen näistä esim. on muuttanut lähes 30v toimineen ideologisen lehtensä palvelemaan Jumalaa kertomalla, miten Jumala voi vapauttaa ihan oikeasti. Roomalaiskirjeen toinen luku kertoo tuosta homoasiasta ihan selkein sanoin.

Siunattua päivää, lukijani!