Kategoriat: Ajankohtaista
Olen opetellut uusia asioita. Tärkeimpiä on se, että harjoittelen elämään tätä päivää. Sinänsä yksinkertainen juttu, mutta tunnen, että asia on HIUKAN enemmän sisäistynyt nyt.
Nimittäin tajusin, että usein olen väsynyt tänään sen takia, että ajattelen, miten mahdan ollenkaan jaksaa huomenna. Ja kuitenkaan minulla ei ole mitään tietoa, onko minulla huomista. Miten typerää siis menettää voimansa tänään huomisen takia! Ja Jumala ON LUVANNUT että ne, jotka häneen katsovat, saavat uuden voiman. Joka päivä. Niin kuin on päiväsi, niin on voimasikin oleva. Ja väsyäkin saa.
Kun väsyn huomisen ajattelemisesta, en jaksa tehdä tämän päivän asioita. Nyt koetan jättää aamulla heti päiväni Jumalan eteen hänen päivättäväkseen ja sitten minulle toteutettavaksi. Eikä siis niin, että teen suunnitelmat, ja pyydän niille siunausta häneltä. Illalla yritän muistaa kiittää.
Toinen valtava elämys ja ilon aihe on se, että 1 Tim 2 kehotetaan kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. Olen alkanut opetella sitä. Tuntuu, että sillä on suuri merkitys, että kiitämme jonkun sellaisen puolesta, joka ei itse osaa, jaksa, ymmärrä tai tahdo. Kun me teemme sen hänen puolestaan, niin Jumala voi siunata tuota ihmistä aivan uudella tavalla.
En tiedä, ovatko juttuni sinusta, joka tätä luet, liian vaikeita tai syviä? Tuntuuko, että aina noin raskaita juttuja. Eräs läheiseni sanoi niin. En voi sille mitään, että minun elämäni on tätä. Nauran ja pelleilen paljon, mutta pohjavire on syvä. Tälläkin hetkellä eräs minulle rakas nuori ihminen on juuri ollut leikkauksessa tänään. Vielä ei tiedetä mitä lääkäri löysi. Kuitenkin ilo on suuri asioista, joita Jumala on tehnyt viime viikon aikana esimerkiksi.
Toissapäivänä vai koska se oli, kun menin Arin luo, hän oli yllättäen kuumeinen. Ei paljon, vain 37,8 mutta ei voi tietää, onko jotain tulossa. Itse koin samantien, että liikumme vaarallisilla vesillä, ja vihollinen ei tykkää meistä yhtään. Kun ei hän voi suoraan tappaa, niin yrittää ainakin pelotella. Jumalan sana sanoo, että vastustakaa perkelettä, niin se pakenee. Jos en uskoisi, en kestäisi. Ja uskomisella tarkoitan paitsi totena pitämistä, myös tottelemista: kuuliaisuutta Jumalalle. Tiedän etten ole sitä aina, mutta Jumala siihen auttakoon.
Olen käynyt uimassa lähes joka päivä. Tänäänkin sen jälkeen kun olin Arin kanssa ulkona. Minulla on lempiveisuni jota hyristelen polskutellessani meressä, ja mieli on kiitollinen Jumalaa kohtaan. Olen saanut ja saan paljon iloa.
Töissä on vilahtanut jo pari viikkoa. Enää viikko jäljellä. Siellä olen pitänyt "Kolmen laulun perjantaikonsertteja". Tänään jostain syystä porukka huomasi olleensa kahvitunnilla riittävästi juuri kun minä parkkeerasin nuottitelineeni kanssa kahvihuoneeseen. Kyllä minä sitten muutaman värssyn hoilasin muutamien iloksi tai kauhuksi. Tuli ihan hyvä keskustelukin jonkun kanssa. Katsotaan loppuiko konsertointi tähän, vai pidänkö vielä ensi perjantaina. Aika näyttää.
Joku ajattelee ehkä, että kiusata nyt ihmisiä kahvitunnillaan moisella roskalla (lauloin mm. "sillä mikään ei ole suurempaa, kuin työtä tehdä ja rakastaa"). Kuitenkin ihmisten on saatava kuulla, että on olemassa turva, kun tulee se päivä, josta hän sanoo: tämä ei minua miellytä. Raamattu sanoo, että näin tulee tapahtumaan. Se päivä tulee. Jos tällainen ihminen on kuullut tavalla tai toisella sanoman syntien anteeksiantamuksesta, tai Jeesuksesta, joka auttaa, Pyhä Henki muistuttaa pahana päivänä mistä avun voi saada.
Juuri sen takia minä tahdon pitää näitä sivuja. Rukoilen, että näiden kautta Jumala rohkaisee, varoittaa, kehottaa ja lohduttaa ihmisiä, niin että kestäisimme ja pääsisimme perille jokainen meistä. Samalla saan myös itse lohdutusta ja Jumalan hoitoa.