06.07.2007 - Jännittävä viikko

Onpas ollut mahtava viikko!

Minun siis piti menemäni Ryttylään eli tuonne Riihimäen lähistölle, missä on kansanlähetyksen keskuspaikka, ja Kansanlähetyspäivät tänä viikonloppuna. Taivaan Isän suunnitelma oli toinen kuitenkin.

Teron piti isoseksi leirille tiistaina, mutta hän sai kovan kuumeen maanantai-iltana ja on toipuillut tähän aamuun asti. Tänään sain kärrätä virtaa täynnä olevan nuoren miehen bussille Kauhajärveä kohti, eikä ole paljon perästä kuulunut: )

Jossain vaiheessa viikkoa tajusin, etten taida jaksaakaan Ryttylään. Pari yötä huonosti nukuttuna riittää imemään mehut, ja niinpä aloin arvella etten lähdekään. Ja ymmärsin sen Jumalan suunnitelmaksi: sydämeeni laskeutui syvä rauha, kun olin päätöksen tehnyt.

Viikon kohokohta oli erään nuoren miehen uskoon tulo. Se om huippujuttu, ja sitä juhlin eilen oikein kunnolla: olin pari tuntia velttoilemassa salaisessa piilopaikassani meren rannalla, ihan pyörämatkan päässä. Luovuutta käyttäen kyhäsin veden rajaan löhöpaikan, ja huiluutin kättä ja jalkoja vedessä. Tähyilin pilviä. Tarkkailin meren aaltoja. Taivasta ja pilviä. Välillä join kahvia ja söin eväitä ja vesipulloa piti tyhjentää kun aurinko porotti. Tuulenvire osui sopivasti, niin että illalla huomasin punottavani aika lailla. Välillä hoilasin Siionin Kanteleen lempilaulua 266, välillä laulukirja oli selän alla rentouttamassa selkääni.

Kivestä tein tyynyn pääni alle. Niinhän se Jaakobkin yöpyi taivasalla kivi päänalusenaan. Enkelit vain kulki ylös alas taivaaseen tikapuita pitkin. Olen varma että ne tekevät samoin näinä päivinä. Minulla on suuri ylistys- ja kiitosmieli Jumalaa kohtaan. Hän on niin Ihmeellinen.

Erään ystävän kautta tuli kehotus rukoilla 1 Tim 2 mukaan. Siinähän sanotaan, että rukoilkaa esivallan ja kaikkien ihmisten puolesta, että saisitte viettää rauhallista elämää tms. En ollut ymmärtänyt, että sehän tosiaan tarkoittaa, että minä voin ja minun tulee kiittää niiden puolesta jotka eivät sitä tee, syystä tai toisesta. Nyt olen sitten opetellut:

Kiitän Jumala sinua pakanoiden puolesta, kiitän naapureiden puolesta, sukulaisten, virkavallan, työkaverien, ystävien, sairaiden, masentuneiden jen. Luettelo on loppumaton. Minusta ajatus on suurenmoinen ja ihmeellinen: minä voin tehdä toisten puolesta jotain tosi merkittävää, ja myös sinä, hyvä lukijani! Me voimme kiittää Jumalaa kaikkien ihmisten puolesta, ja Jumalan lupauksen mukaan saamme viettää hiljaista ja rauhallista elämää.

On tuo Jumalan sana ihmeellinen. Kun olin tullut uskoon, ja luin Raamattua, luulin aika pian tietäväni mitä se sisältää. Vanha, tuttu juttu. Nyt sen sijaan huomaan jatkuvasti kohtia, joita en ole koskaan nähnyt. Se johtuu siitä, että Pyhä Henki avaa Sanaa sen mukaan kuin me tarvitsemme, ymmärrämme, ja Hän tahtoo avata. Emme voi ottaa mitään, jos ei anneta. Sanakaan ei aukea meidän tahdosta, vaan Pyhä Henki sen tekee eläväksi.

"On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa
Ja kivet kalliimmatkin on, sen rinnalla vain multaa.
Tää lahja kallis taivahan, tää parhain aartehemme
On pyhä sana Jumalan, sen saimme omaksemme."

Olen viettänyt iltaa kotona, ja ollut ihanasti väsynyt. Olin ystävien luona ikkunoita pesemässä iltapäivän, ja nuorisoa kävi illan suussa. Huomenna on uusi päivä, ja uusi armo. Saan siunata rippikoululeiriä jossa Tero on isosena ja kansanlähetyspäiviä. Ja onhan tuota rukousaihetta vaikka millä mitalla. Jospa kuitenkin kiittäisin enemmän! Aihetta on!