Kategoriat: Ajankohtaista

Kukat ilahduttavat aina

On hyvä ettei tarvitse suunnitella liikaa elämäänsä. Jumalalla on jo käsikirjoitus. Saamme sanoa: tapahtukoon sinun tahtosi.

Eilen yllättäen illansuussa kuopus sai kovan kuumeen, selkäsäryn ja pääkivun. Puoliltaöin kuume pysytteli 39.8 tuntumassa. Soittelin sairaalaan ja kyselin ohjeita. Niskakivusta kyselivät; aivokalvontulehdusta saa varoa, vaikka mitäpä voi tehdä, jos se tulee?! Jokin vuosi sitten lähipiirissä menehtyi nuori poika äkillisesti siihen. Ei onneksi ole niskakipua Terolla. Kuume kuitenkin pysyttelee sinnikkäästi yli 39 asteessa.

Tänään piti juniorin isoseksi rippileirille. Ei sattumat heittele Jumalan lasta, se sana ei kuulu taivaan piirustuksiin - näin on Hilja Aaltonen tiemmä runoillut. Onkin ihan turvallinen olo. Jostain syystä Jumala johtaa niin kuin johtaa.

Mielessäni on sarjakuva Esra Elovainiosta, joka lähti lähetystyöhön pimeään Afrikkaan. Hän istuu vankkureissaan veisaten virsiä Jumalan kunniaksi, ja köröttelee tyytyväisenä määränpäähänsä. Hän ei näe ollenkaan leijonia tai muita esteitä matkallaan, koska Jumala raivaa ne pois. Onnellisena hän istuu saunassaan kuumassa Afrikassa alkuasukkaiden ihmetellessä ikkunan takana, mistä on kyse.

Tuo asenne ja kyky pitäisi meillä kristityillä olla aina. Ei tarvitse pelätä koska Jumala varjelee ja suojelee, ja Hän asuu kansansa kiitoksen keskellä. Sen sijaan me murehdimme aivan liikaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta, vaikka Jumala on kehottanut heittämään kaikki murheemme Hänen päälleen, ja Hän pitää meistä huolen.

Ari oli kuumeessa kun minä lähdin evankeliumijuhlille; nyt on Tero kuumeessa kun hänen pitäisi mennä leirille. Minulla on aikomus KL-päiville viikonloppuna - aika näyttää onko se myös Jumalan suunnitelma, vai sairastunko itse vai tuleeko jotain muuta.

" En ole istunut iloitsemassa ilonpitäjien seurassa. Sinun kätesi tähden olen istunut yksinäni..." Näin sanoo Jeremia 15:17 kohdassa. Tämä sana kohtaa varmasti jossain vaiheessa jokaista Jeesuksen seuraajaa. Jumala on pyhittänyt omansa; erottanut itselleen. Hän ei tahdo, että ihmisten seura on meille mieluisampi kuin Hänen seuransa. Tämä on kova koulu. Siihen joutuu jokainen henkilökohtaisesti, myös lapsemme.

Voisi sanoa kuten Champersin kirjasta Parhaani Hänelle, Kalle Korhonen, suomentaja, sanoo: - Tämä ei ole tyhmien aapiskirja, eikä sisällä velttojen vesivelliä. Mutta joka tahtoo, tulkoon, tie on kaikille avoin. Samoin hän jatkaa: - Kirja ei voine saada kovin laajaa levikkiä meillä, koska kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan on niin vähän. Teos pysyy suljettuna kirjana tottelemattomuuden lapsille.

On vain harvoja, pieni lauma, jotka haluavat elää kokosydämisesti Herralle. Suurimmalle osalle kristittyjä riittää vähin mahdollinen, koska maailmastakin halutaan saada kaikkea. Kuitenkin Raamattu sanoo, että ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Toista rakastat ja toista vihaat. Mikä on sinun ja minun tilanteeni? On tärkeää tehdä kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi, kuten Raamattu kehottaa - Silloin ette koskaan lankea.

Nisunjyvän tiestä mainitsi Jarmo Sormunen uusimmassa Uusi Tie -lehdessä. Hän sanoi, että unelmat täyttyvät usein nisunjyvän kuolemisen kautta, eli näkymme kuolee. Kun aika on, Jumala sen toteuttaa. Meidän pitää vain tulla näkemään, että Hän sen tekee, emmekä me.

Sain vahvistuksen lähetyskutsulleni Ylistarossa. Lähettien siunaaminen kosketti kuten se aina on minua koskettanut itkuun asti. Ymmärrän ja uskon, että vielä me olemme siunattavina Arin kanssa siihen työhön mihin Hän on meidät kutsunut. Aika näyttää mikä se on. Sen aika ei ole aivan vielä. Nyt on kasvamisen, luottamuskoulun aika. Raamattu sanoo jossain kohtaa: - Kun aika oli, Jumala lähetti Poikansa. Oli ollut 400 hiljaisuuden vuotta; Jumalan profeettojen ääntä ei kuulunut. Jumala sen teki, ja Jeesus Kristus syntyi maailmaan - alkoi uusi ajanlaskumme.

Siinä on toivomme: Jumala lähetti Poikansa koko maailman syntien sovitukseksi. Myös sinun ja minun. Oletko jo lunastanut lahjasi vai vieläkö se odottaa avaamistaan? Nyt on pelastuksen päivä, nyt on otollinen aika. Anna pelastaa itsesi tästä nurjasta ja avionrikkojasukupolvesta, sanoo Herran sana. Emme tiedä, koska meille soivat lähtökellot. Jollekin ne soivat tänäänkin.

Aikamme ovat Jumalan käsissä. Ne eivät ole sinun tai minun käsissäni, vaikka emme niitä Hänelle antaisikaan. Hän ottaa meidät pois, kun aika on. Eikö siis ole turvallisempaa antaa ja luovuttaa itse, kuin odottaa sitä aikaa, jolloin kaikkien polvien on notkistuttava Hänen eteensä, niidenkin, jotka eivät tahdo. Kaikkien on kerran tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra.

Tämän Herran, Jeesuksen Kristuksen haltuun, antakaamme tämäkin päivämme.