Kategoriat: Ajankohtaista

Orvokit ovat alkukesän lempikukkia.

Tänään ollut taas onnenpäivä. Heräsin puoli kuudelta viimeistään, ja painelin kahvit mukana parin maton kanssa mattorantaan. Sain pestä ihan rauhassa mattoni katuharjaa heilutellen. Sopivaa hommaa aamutuimaan kun mittarissa oli vain 12-14 astetta, en muista tarkkaan.

Ja sitten Raamatun kanssa vakiopaikalle eväineni. Voi näitä ihania kesäaamuja! Minusta tuntuu, että tämä se on elämää. Lähes kaiken työelämään ja talven aikaiseen elämään kuuluvan olen hylännyt näinä päivinä ja keskittynyt vain oleelliseen: löhöilyyn ja pikkupuuhasteluun.

Pikkupuuhastelua on kaikki sellainen hyödyllinen tekeminen missä ei tule liikaa hiki! Kaksi maton pesua kerralla on maksimi. Ja näillä tuulilla matot kuivuvat hyvin.

Arilla oli eilen vähän lämpöä, ja se jäi vähän mystiseksi hommaksi koko lämpö. En sitä murehtinutkaan juuri, kun ajattelin, että Jumala on aina tähänkin asti tehnyt parhain päin kaiken, joten varmasti nytkin menee samalla kaavalla. Ja kun sitten menin aamulla yhdeksältä Arin luo, hän oli siellä petissään kuin Naantalin aurinko, tyytyväisenä ja iloisena kuin mikä! Rukoilimme ja painelin sitten kitaroineni vanhainkodille.

Siellä meillä oli ihana kierros huoneissa ja vielä käytävälläkin. Ajattelin joka ihmisen kohdalla, miten paljon Jumala tätäkin ihmistä rakastaa, ja hän on laittanut oman kuvansa tähänkin ihmiseen. Joku nukkui, ja hän sai nukkua. Jonkun hoitaja karjahteli hereille, mikä ei tuntunut mukavalle, sillä uni olisi niin tärkeää, silloin kun ihminen saa nukutuksi. Ei se laitoksessakaan ole aina mahdollista; on ruoka- ja kylvetysajat, ja ihmisiä saattaa lapata edestakaisin.

Mikä ilo vanhuksille, ja mikä palkkio minulle, kun näin miten onnelliseksi moni ihminen tuli muutamasta laulusta! Menen taas ensi viikolla sinne. Miksi en menisi paikkaan, mihin minua odotetaan!

Iltapäivä tiesi lekottelua pihakeinussa, ja taisin ottaa jopa torkut. Ainakin yritin kovasti. Pyykit liehui narulla, ja keräilin niitä kuivuneina pois. Matosta sain sopivan suojan keinulepotuoliini. Mielikuvitus on oiva väline kaikkeen elämässä: mitään ei puutu, kun kaikkea voi kehitellä ja muunnella.

Nokosten jälkeen keräiltiin voimat ja lietsottiin itsemme siivousvimmaan, ja se onnistui: kellari on nyt siivottu! Olen joskus moittinut pelargonioitani, siis pelakuitani, että ne onnettomat kukkivat vasta aikaisintaan heinäkuun lopussa. Tämän päivän siivoustuloksen jälkeen joku voisi sanoa, että ei ihme: nimittäin löysin yhden kadoksissa olleen pelakuun vielä kellarista! Mielestäni niitä piti olla vielä yksi, mutta Tero ei löytänyt, ja itsekään en muka löytänyt. Ja nyt se sitten löytyi.Kellarin siivous oli siis enemmän kuin paikallaan, ja sanoisiko että viime hetkellä pelakuuta ajatellen.

Kyseinen kukka oli sinnitellyt hengissä ja kasvattanut jopa kukanversoja. Nopeasti pikalannoitus, uusi multa, ja kukka aurinkoiselle paikalle pihalle. Mielenkiintoista koska tuo pelakuu kukkii. Kaksi pihaversiota ovat kyllä lehtiä kasvattaneet mutta kukista ei ole tietoa. Eiköhän ne tykkää kananlannasta? Pitäiskö olla oikein lehmän-sitä-itseään?? Maaliskuusta asti ne ovat kuitenkin saaneet kasvaa ikkunalla ja sittemmin pihalla. Kaupasta saisi tietysti valmiiksi kukkivia, ja salaa itseltäni olen pari ostanutkin, mutta jotenkin noilla kellarissa yli 10 v säilyneillä on tunnearvoa. Niissä on sitä jotakin minkä takia haluan elvyttää ne kukkaan joka kesä. Tai siis syksy, sanoisin melkein.

Vielä yksi matonpesu uimisineen ja aamuhetkineen rannassa. Leivon pitsaa ja rieskaa huomenna, ja sitten keittiöön puhtaat matot! Arin luona käyn ja tilanteen mukaan menemme ulos ja ehkä laulaa luikauttelen hänen osastollaan sikäli kuin siellä on ketään paikalla. Tosi mukava, että ulkoiluttajia on palkattu, ja monet pääsevät ulos talven jälkeen.

Saunailta. Ja sitten nukkumaan. Hyvällä ja kiitollisella mielellä. Jumala on hyvä, ja on paljon kiitoksen aihetta. Terveys, perhe ja koti. Ystävät, sukulaiset ja hyvät naapurit. Työ josta lomaa. Kesä. Ja se, että Jeesuksen tähden saa tänäänkin uskoa syntinsä anteeksi. Ja että rukoukset on kuultu. Niihin on vastauskin jo tulossa, jahka minä olen valmis vastaanottamaan sen. Kun kaikki tarpeellinen on tapahtunut ensin. Ihmeellistä.

Turvallista juhannusmatkaa teille, jotka lähdette liikenteeseen autolla, veneellä tai muulla härvelillä. Pidän ystävien kanssa taas tänä pe-la rukoushetkiä aina tasatunnein kun mahdollista. Kaikkien ihmisten puolesta, että juhannus menisi hyvin; ei tulisi kolareita, murhia, rikoksia, lasten ei tarvitsisi kärsiä juopottelun ja tappelujen takia.

Siis siunausta sinun juhannukseesi, lukijani!

Juttuhetki ystäväni Stiinan kanssa. Minä olen jänis...