17.06.2007 - Keskikesä lähestyy

Tulin taas siihen tulokseen että perheessämme on vahvoja kykyjä, ja henkistä voimaa. Ajattelen veljiäni. Jumalan lahjaa se on, että pystyy organisoimaan isoja projekteja ja saamaan muut vielä mukaan toteuttamaan niitä. Tarkoitus ei ole kehua ja leuhkia, vaan todeta, että jokaisella on omat lahjansa. Suuvärkin käyttö puhumiseen ja vitsailuunkin on lahja.

Eräs veljistäni kertoi jutun naapuristaan. Tämä oli puhelimessa vastaillut gallup-kyselyyn. Välillä hän oli käynyt vessassa, ja haastattelija oli kiltisti odottanut. Hetken kuluttua vastailija oli todennut, että uutiset alkaa, on mentävä katsomaan. Haastattelija oli hätääntynyt: - Ei kestä enää kauan! - Mä oon aina kattonut uutiset ja kyllä mää nytkin meen kattomaan.
Vastaaja oli kuullut, kun epätoivoinen haastattelija oli huudahtanut jollekin lähellään: - Nyt se hullu meni uutisia kattomaan! Ilmeisesti haastattelu oli kuitenkin saatava loppuun, sillä linja oli edelleen auki, uutisten jälkeenkin vielä.

Samainen veljeni oli pikkupoikana ollessaan mummulassa. Naiset olivat puhuneet kamarissa vielä kun pappi jo alkoi puhua. Olisiko olleet syntymäpäiväseurat tai jonkun ristiäiset, en tiedä. Joka tapauksessa parivuotias veljeni oli käynyt huutamassa kamarin ovelta: - Hiljaa kaikki, uutiset alkaa!

Kaunis kesäaamu taas. Olin tapani mukaan aamu-uinnilla ja laiturilla evästelin sekä hengellistä että fyysistä puoltani. Tuuli on taas raitis vaikka aurinko on kuuma.

Sain nuoriparin vieraaksi, vaikka ei heitä paljon ole näkynyt, kun olivat eilisen päivän häissä. Tänään taas lähtevät omaan kotiinsa ja työelämään. Tytär puolestaan on maajoukkueleirillä tai mikä lie pelireissu Lahdessa; en pysy kärryillä. Mukava kun on menijöitä ja tulijoita. Hirvittää vähän aika, jolloin ei heitä ehkä ole! Mutta elämässä on omat aikansa, ja se kuuluu kaikki ihmisenä olemiseen.

Tulevalla viikolla on pari vanhainkotikäyntiä, Arin kanssa ulkoilua, palstan kastelua ja vielä muuta, josta en tiedä. Ja aamuiset uintireissut ja kellarin siivousta! Jälkimmäinen on vähän pakkopullaa, mutta ei auta: pakko taas katsastaa varastot, ja viedä tarpeeton kirpputorille ja roskiin.

Näin ne päivät seuraavat toistaan arkisessa aherruksessa. Välillä on toiveikas ja hyvä mieli. Välillä pilvet peittävät sisäisen maiseman ja on vaikea nähdä mitään valoa. Joka tapauksessa on hyvä tarkkailla omaa jaksamistaan: itse en tällä hetkellä jaksa lukea muuta kuin Raamattua ja romaania. Postia ja haasteita tulee valtavasti, mutta en jaksa ottaa vastaan tiedontulvaa. Vain omaehtoinen lukeminen kiinnostaa. Ja Raamattua on luettava: ilman siitä saatavaa voimaa en jaksa.

Kesänjatkoja taas, lukijani!