Kategoriat: Muu kirjoitus
Tätä ei Pohjalainen julkaissut (kirjoitettu keväällä -07)
G. Kytömäki kirjoitti Vuorikodin hoivaosaston jatkamisen tärkeydestä ja perusteli sitä asiallisesti Pohjalaisessa. Itse en olisi osannut sanoa asiasta mitään, koska en ole perehtynyt juuri tähän asiaan. Päättäjät osaavat esittää asiat yleensä siten, että asiaan perehtymättömät vakuuttuvat heidän asiantuntevuudestaan. Kun päätetään rakennusten kohtalosta, ei ole niin väliä. Kun puhutaan sen sijaan ihmisten jaksamisesta ja selviytymisestä henkisesti ja fyysisesti ankarassa paineessa, tarvitaan sydäntä. Pitää kuunnella niitä, joilla on asiasta tietoa ja ymmärrystä.
Vammais- ja sairausasioissa, joihin liittyy omaishoitaja tai omainen läheisesti, tulisi kuulla omaisia tarkalla korvalla. Muuten käy niin, että yhden sijasta saammekin kaksi hoidettavaa. Asioita voidaan käsitellä huomioimatta taustalla olevia tekijöitä. Omaishoitaja joutuu käymään läpi liikaa byrokratian kiemuroita läheisensä asioiden takia. Sen lisäksi hänen harteilleen jää perheen toimeentulo, oma työ, ehkä lapset. Omaisten kanssakin voi syntyä uusia tilanteita, jotka vaativat voimia. Tästä taustasta käsin ei ole pikku juttu, kun joutuu aloittamaan taas alusta ihmisten kanssa, jotka eivät tunne sairasta omaistamme eivätkä meitä.
Kun päätämme asioista, joihin meillä ei ole itsellä kosketuspintaa oman kokemuksen kautta, on päättäminen järkevää ja kenties helppoakin. Ihmistä eivät pidä kasassa kuitenkaan vain järkevät ratkaisut. Perheessä jossa painitaan vuosikausia sairauden keskellä, on kokemusta ja tietoa siitä, miten yksikin muutos suuntaan, jossa pitää aloittaa kaikki taas alusta, voi olla viimeinen korsi kamelin selkään. Tämä pitäisi muistaa.
Itse olin muinoin sosiaalitoimistossa uuden ihmisen juttusilla, joka ei tiennyt asioistamme mitään. Hänestä oli tosi mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea kamalaa meille oli sattunut. Hän lupasi hoitaa asioitamme eteenpäin. Todellisuudessa hän ei tehnyt yhtään mitään: hänen kuuntelunsa oli juoruilutason kuuntelua. Hänellä ollut mitään ymmärrystä tajuta, että kertomani on tosielämää, joka ei sensaatiota kaipaa.
Haluan valottaa kirjoituksellani, että asioissa on monia puolia. Sanotaan, että olemme niin vahvoja kuin on heikoin lenkkimme, tai sen kestävyys siis. Yleensä hoitoala lienee se heikoin kohta kaupungissamme. Asian tiedostaa, kun itse pääsee siihen putkeen näkemään asiaa sisältä päin.