Kategoriat: Ajankohtaista
Eilen päätin, että nyt heitän toppahousut ja -takin kesäteloille, vaikka siis eilen aamulla vielä ne olivat minulla kun veivasin aamulla töihin. Mutta lisään villapaitakerrosta, enkä suostu enää talvikuteisiin.
Talven loppumisen merkiksi, ja itselleni piristykseksi kävin eilen kukkapihassa ja hain kevään ensimmäiset orvokit. Kukkapihassa käynti voi olla kukkaroa keventävää touhua, sillä siellä on niin ihastuttavia kukkia vaikka millä mitalla. Ne kaikki näyttäisivät ihanilta omassakin pihassa!
Samalla reissulla kävin viimein palstan kevättarkastuksella, ja tyrmistyin: koko palsta oli täynnä ikkunalasin palasia. Luulin ensin, että joku on käynyt hajottamassa ikkunansa meidän palstalle, mutta tilanne oli sama lähes joka palstalla. Ymmärsin syynkin: paikalla on ollut aikoinaan kasvihuone, ja joka vuosi sieltä nousee lasinpaloja. Nyt on ollut erikoinen talvi, jonka johdosta ne ovat nousseet pintaan ennätyksellisesti.
Tämä toi välittömästi mieleeni raamatullisen tosiasian: vaikka me kuinka piilottaisimme asiat ihmisten silmiltä ja kenties Jumalaltakin, niin kerran ne tuodaan valoon. Pimeyden kätköt paljastuvat, eikä mikään kätkössä oleva pysy salassa. Eivät hyvät eivätkä pahat teot.
Vastaavasti saatamme ihmisenä olla ystävällisiä ja kärsivällisíä, suorastaan malli-ihmisiä. Kuitenkin koetukset, paineet ja tuskalliset elämäntilanteet tuovat todellisen sisimpämme esiin. Ihminen, joka on aina tasainen, saattaa kiroilla ja raivota, jopa murhata. Tasaisen pinnan alla voi siis olla kätkettynä vaikka minkälainen pommi.
Nähtyäni lehdessä kerrottavan, kuinka lapsi tappoi vanhempansa, mietin, oliko rassaus mennyt liian pitkälle! Tai päinvastoinkin voi olla. Alistuminen kiusaamiseen kerää vihaa ja katkeruutta sisimpään, ja voi tilanteen tullen ylittää kestokyvyn. Lehdet ovat pullollaan tämänkinlaisia kauheuksia.
Vastaavasti olen kuullut monesta sävyisästä, jopa uskovasta ihmisestä, kuinka dementia on vaikuttanut niin, että vanhus kiroilee ja puhuu kamalia, vaikka ei olisi eläissään niin tehnyt. Tämäkin todistaa siitä, kuinka ihmiskunta on langennut, ja tarvitsee sovitusta. Kuitenkin jos turva on Jumalassa, ja Jeesuksen sovitustyössä omienkin syntien sovittajana, saa olla turvassa sairauksien tullessa. Turhaan ei Raamattu sano, että muista Luojaasi nuoruudessa, ennen kuin pahat päivät tulevat - silloin ei enää ehkä ymmärrys riitä tarttumaan syntien anteeksiantamukseen.
Viime pyhänä koin taas Jumalan sanan voimallisen vaikutuksen. Olen kokenut sen ihmeenomaisesti usein. Kun olen aivan lamassa, ja toivoni menettänyt, jostain annetaan voima ottaa Raamattu käteen ja alkaa lukea sitä. Varsinkin ääneen luku on tehokasta, kun omat korvatkin kuulevat sanan. Ja tapahtuu ihmeellinen käänne ajatuksissa, tunteissa ja kokemuksen tasolla: tajuan, että kaikki on hyvin, Jumala tietää, Hän auttaa ja pitää huolen. Joka tapauksessa minut nostetaan tilanteen yläpuolelle, ja kestän taas.
Viikon päästä menen puhumaan sairaan vierellä elämisestä. Rukoilen, että Herra antaa minulle elävän sanan sydämelle. Asian voi puhua samoin sanoin Pyhän Hengen voimassa, tai ilman voimaa. Tahdon puhua Pyhän Hengen antamin sanoin, koska se ainoastaan voi tuoda lohtua ja voimaa.
- Herra, kenen tykö me menisimme: sinulla on iankaikkisen elämän sanat. Tuo sana on totta, ja Jeesuksen luona tahdon pysyä, ja opetella luovuttamaan hänelle kaiken. Se on vaikeaa tällaiselle puurtajalle, ja hinaajatyypille.
Kevään iloa sinulle, lukijani!