Kategoriat: Ajankohtaista

Hyvää äitienpäivää!

Sää on vähän lämmennyt.En ole varma, vuokrasivatko kirjosiepot lähipöntön, vaiko sinitiaiset talitinttien jälkeen. Vai olivatko molemmat vain vierailijoita. En ole ehtinyt seurata, kun en ole ollut paljon koneella.

Kirjan kirjoittamiseni on jäähyllä, tai hautumassa. En tiedä varmasti. Odotan sopivaa aikaa ja tilaisuutta ja fiilistä. Se tulee jos on tullakseen. Minulla ei ole mitään pakkoa kirjoittaa tai olla kirjoittamatta. Nyt ei ole ollut aikaa siihen, kun on kaikkea muuta. Lehtiinkään en ole kirjoittanut, kun ei ole huvittanut. Joskus on tullut aihe mieleen, mutta olen ajatellut, että yhtä hyvin voin olla kirjoittamatta. Olen sen sijaan lukenut paljon, ja se on hoitavaa ja lepoa antavaa.

Tulevana lauantaina olen menossa Paavolaan tätini hautajaisiin. Tädilläni on 11 lasta ja lapsenlapsia varmaan lähes sata. Siis suuri sukujuhla on tulossa. Mielelläni menen sukua tapaamaan. Näen myös vanhemmat ja kolme veljeäni siellä.

Kotiseudullani on usein ja isoja hautajaisia. Muistan pikkutyttönä, kun katselimme hautajaissaattoja. Laskimme hitaasti ohi ajavia autoja, ja se oli juhlallista. Maantiellä autot ja traktorit pysähtyivät kunnioituksen merkiksi. Jotkut huligaanit sen sijaan silloinkin ajoivat vaan, ja sitä paheksuttiin. Muistan, kun Rajaperän tietä ajoi Rajaniemen Villen hautajaissaattue, ja siinä oli nelisenkymmentä autoa. Se oli paljon. Kaupungissa hautajaiset ovat varmaan aina olleet pienempiä kuin maalla.

Tein aamulla rieskaa ja limppua tai mitähän ruisleipää se lie. Omakeksimää. Jostain syystä minun pitää aina tehdä vähän erilailla kuin ohjeessa on. Tuntuu mukavalle kun osaa tehdä ihan oman kaavan mukaan. Äitini tekee rieskaa ohrajauhoista, mutta itse olen alkanut lisätä vähän vehnäjauhoja sekaan niin rieskasta ei tule sitkeää. Toisaalta sitkeys on juuri hyvää, mutta se voi olla kohtalokasta hammaspaikoille! Muutama paikka minultakin on irronnut rieskan takia. Mutta makua ei voita mikään. Isä teki minulle oman pelekan eli lyhytvartisen leipälapion, jolla on helppo heitellä rieskat uuniin ja pois. Uuni pitää olla mahdollisimman kuuma.

Viisuja lauletaan lauantaina Helsingissä koko Euroopan voimalla. Suomi ei tuota kunniaa maallemme tässä asiassa. Ihmettelen, jos kansamme ei saa vakavia seuraamuksia jumalattomasta elämästä. Jumalattomuus tulee Raamatussakin aina jossain vaiheessa täyteen mittaansa, ja sen jälkeen tulee tuomio. Mitenhän rakkaan maamme ja kansamme käy? Uskovina me rukoilemme armoa kansallemme, ja odotamme Jumalan puhuvan tavalla tai toisella. Jos ja kun hyvä ei auta, on kurituksen vuoro. Roomalaiskirjeen alkuluvut kertovat vakavia asioita.

Eilen kiersi tekstiviesti ympäri Suomea: joku uskova sisar kuulee hengessä Finlandia hymniä, ja taustalta valitusta ja itkua. Myös sanomia luonnonmullistuksista on tullut. Aika näyttää, mitä tapahtuu. Koko luomakunta huokaa ja odottaa jotain tapahtuvaksi. Niin mekin.

Vähitellen valmistaudumme Terhin lakkiaisiin. Sukua, ystäviä, työtovereita ja kylänmiehiä on tulossa juhlimaan. Samana aamuna on myös Teron yläasteen päätösjuhla. Sekin on suuri juhla, jonne aion ennättää. Se tietää organisointia, mutta siitä minä pidän - ainakin enimmäkseen, ja sikäli kuin voimia annetaan. Mutta kun on paljon haasteita, pitää myös rukoilla paljon. Muuten ei onnistu.

Ensi viikolla menen helluntaiseurakuntaan puhumaan sairaan vierellä kulkemisesta, syvistä vesistä. Pyhä Henki minussa iloitsee kun saan puhua tuosta aiheesta. Se on jotenkin sydämeni laulu. Rakas ja raskas.

Toivotan hyvää äitienpäivää teille äidit! Samoin toivotan sitä kaikille kasvattajille, jotka huolehtivat toisten lapsista kuin omat äidit. Itsekin tahdon kuulua siihen joukkoon.

"Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Matt 25:40