Kategoriat: Muu kirjoitus
lähetetty Pohjal. Keskipohj. Kalevaan 15.1.07. Julkaistu ainakin Pohjal.
Ihmiset kauhistelevat, kuka heitä hoitaa, kun vanhuus/sairaus tulee. Vastuuttomuus ja holtittomuus lisääntyvät hirvittävää vauhtia. Kyvyttömyys asettua toisen asemaan vähenee samaan tahtiin. Huoli ei siis ole aiheeton.
Eräs henkilö oli palkannut hoitajan sairaalle omaiselleen. Kotiavain oli annettu, ja henkilön piti tulla töihin. Tätä ei näkynyt, ei kuulunut. Yhteyttä hoitajaan ei saatu. Omainen meni perimään avaimia ja kyselemään, miksi henkilö ei ole tullut töihin. Ei ollut kerinnyt, kun oli ollut matkoilla. Ei voinut ilmoittaa, kun saldoraja oli täynnä! Lisäksi hän kehtasi vielä häpäistä omaisen väittämällä, että tämä oli kuulemma hankala tyyppi.
Jos omainen ei ole tuollaisen jälkeen sairaalakunnossa, on ihme. Lyöty ja väsynyt ihminen ei kestä ylimielistä kohtelua. Herää kysymys, mikä ajaa hoitoalalle vastuutonta ja vetelää ihmistä?
Lottovoiton saaneita haastateltiin kerran, ja moni heistä sanoi, että työnilo on kadonnut. Tuntuisi hyvälle, jos voisi ostaa jotain itse ansaitulla rahalla. Pitkän päälle helppo raha ei tuo tyydytystä ja iloa. Kun tietää ansainneensa itse, voi kokea myös iloa. Meidän nuoret ovat kokeneet jälkimmäistä.
Toisaalta ymmärtää, että ei motivoi opiskella tai käydä työssä, jos rahaa on muutenkin. Mutta hoitoala on ainakin väärä osoite, jos ei ole sydäntä asettua toisen asemaan. Sen takia älkää, hyvät vanhemmat, pilatko lastenne ja nuortenne elämää antamalla heille liikaa rahaa! Se turmelee nuoren yrittämisen halun. Viisautta tarvitaan. Hän saa onnistumisen kokemuksia ja itsetuntoa, kun selviää omin avuin.
Raha on noussut niin tärkeäksi, että työmoraalia ei kunnioiteta tarpeeksi. Ei koeta häpeää huonosti tehdystä työstä tai siitä, että se jätetään kokonaan tekemättä. Erityisesti sairaitten ihmisten kohdalla se on kohtalokasta. Meidän tulee kasvattaa nuoriamme ja lapsiamme vastuullisiksi ja luotettaviksi. Tietysti se on mahdoton tehtävä, jos emme itse ole sellaisia. Omena ei putoa kauas puusta.