Kategoriat: Muu kirjoitus
Uusi tie-lehteen 4.11.06. Ei ole julkaistu; ainakaan vielä.
Saimme naistenpäivillä hyvää opetusta ystävyydestä. Kuten Liisi Jokiranta sanoikin, niin ystävyyttä ei helposti mielletä hengelliseksi asiaksi lainkaan, joten siitä ei opetusta juuri ole. Alberoni kirjoittaa syvällisesti ystävyyden luonteesta. Kirja ei ole kristillinen, mutta ihmisestä se kertoo. Ihmisiä olemme loppuun asti, vaikka monesti kuvittelemme olevamme kenties enemmän henkiolentoja tai pyhimyksiä, joita ei ihmisyys kosketa.
Olemmekohan sairastuneet jonkinlaiseen hengellisyystautiin, joka tekee meidät uskovat riippumattomiksi luonnon laeista ja ihmisenä olemisesta? Eräs 30v ulkomailla asunut suomalainen kertoi, miten meikäläiset turistit erottautuvat pällistelyllään muista turisteista. Hän totesi, että toki kaikki turistit pällistelevät, mutta suomalaisissa on ero: he yrittävät esittää hämmentymätöntä maailmankansalaista. He yrittävät olla jotakin sen sijaan, että vain olisivat sellaisia kuin ovat.
Onko niin, että me uskovaiset kuvittelemme, että kunnon uskovainen saa olla kiinnostunut vain hengellisistä asioista? Mikään maallinen ei kosketa meitä. Muistan kun eräs nainen ihmetteli muinoin suuresti, että olen maallisessa työssä. Ikään kuin uskovat saisivat tehdä vain henkimaailman juttuja työkseen, etteivät saastu tämän maailman asioista. Jotain ylihengellisyyttä tuollainen ajattelu on.
Uskovalle ihmiselle kaikki asiat ovat hengellisiä. Työmme laatu kertoo siitä, kehen uskomme. Jos olemme Jeesuksessa, hän on mukana kaikessa mitä teemme. Ei ole olemassa hengellisiä tai hengettömiä töitä, sikäli kuin teemme kunniallista työtä. On ero opettajalla ja opettajalla kuten on ero papilla ja papilla. Kukin voi tehdä työnsä kuin Herralle tai sitten siitä ei näy Herran Jeesuksen läsnäolo elämässämme.
Jos Jeesus on viinipuu, ja me olemme oksia siinä, kaikki tämän maailman asiat koskettavat meitä. Me kärsimme kärsivien kanssa, ja iloitsemme kun jollakin menee hyvin. Jos olemme irti viinipuusta, me kuivumme ja kuivista oksista tulee risuja joilla voi vain lyödä toisia; elämää niissä ei ole.
Miksi kieltäisimme ihmisyytemme? Jeesuskin kaipasi ystäviä ja lohdutusta. Mekin tarvitsemme. Moni tulee hylätyksi seurakunnassa, kun sairastuu eikä voi tulla kokouksiin. Kuvittelemme olevan hengellisempää istua kirkossa kuin sairasvuoteen äärellä. Ehkäpä tuomitsemmekin sellaisen, jota ei näy kirkossa joka pyhä. Meiltä puuttuu rakkautta. Joidenkin kokemus on se, että maailman ihmisetkin rakastavat enemmän kuin uskovat. Tosi karmeaa todellisuutta. Meidän pitäisi herätä olemaan ihmisiä.