22.10.2006 - Syysloman jälkeen

Terveisiä Keski-Pohjanmaalta! Käväisin syyslomalla pienen kierroksen siellä. Täällä oli satanut lunta sillä aikaa, mutta ei ollut pakkasta. Nivalassa sen sijaan ei ollut lunta mutta oli pakkasta 4 astetta. Tuntui kylmälle sää. Kun tie kääntyy rannikolta Kajaanin suuntaan, muuttuu luonto. Puista oli lehdet pois, ja selvästi syksyn merkit. Tykkään syksystä!

Olin mökillä yötä. Sain äidiltä ennakkolahjan syntymäpäiväni johdosta: päälampun! Se oli erittäin tarpeellinen mökillä, jossa ei ole sähköä. Ihmettelin taas yön ääniä, joita ei ollut. Pelkkä hiljaisuus, ja pimeys. Hellassa puut vähän paukkuivat, kun pidin tulta yön yli, mutta muuten ihan hiljaista. Se on tosi rauhoittavaa ja hoitavaa. Lepoa kaupungin metelissä elävälle, vaikka Hesan suunnalla naureskellaan varmasti Vaasan "metelille".

Aamu-uinti mökin lammessa karisti unet silmistä, ja vasta metsälenkillä lämpenin. Kävimme nimittäin veljeni kanssa metsiä kiertämässä. Kovaa työtä ja ahkeruutta vaatii pitää metsä kunnossa, niin että se kasvaa terveesti. Ei ole laiskan hommaa. Se on vielä sellaistakin, että tulokset näkee vuosikymmenten jälkeen. Nykyajan heti-minulle-kaikki -tyyli ei sovi metsänraivauksessa. On oltava visio, että työ on kannattavaa, koska muuten sitä ei jaksa tehdä. Ei ole joka pojan hommaa.

Makkarat paistettiin nuotiossa sillä reissulla. Kymmeniä, jos ei satoja leppäkerttuja ilmaantui kuuraisesta maasta nuotion viereltä! Nukkuivatko ne maan alla, ja heräsivät nuotion lämmittäessä maan?!

Kummitätiä kävin tapaamassa. Hän on antelias, työteliäs ja ahkera ihminen. Sain hienon Lapin karahkan häneltä tuomisiksi, kun pyysin tuomaan joskus kun pohjoisessa liikkuu. Hän antoi heti ovenpielestään sellaisen mukaani. Nyt se odottaa portissa, että saan sille hyvän paikan.

Kummitäti viettää puolet vuodestaan yksin Inarin mökillään kalastaen ja marjastaen. Voin kuvitella, miten hän nauttii olostaan siellä, vaikka en osaa sanoa, osaisinko itse olla niin syrjässä ihmisistä niin pitkiä aikoja. Kuitenkin voin hiukan kuvitella hänen tunteitaan.

Äiti oli poiminut minulle rakkaudella puolukoita. Hyviä ovat sokerin ja maidon kanssa. Itse en ole jaksanut puolukkametsään; mustikoita kyllä poimin. Ei vaan joskus jaksa eikä mahda mitään.

Loma päättyi Tervajoen reissuun. Olin siellä tänä iltana laulamassa kansanlähetyksen tilaisuudessa. Lauloin omia Raamattulaulujani. Mukava ilta. Tapasin siellä monen vuoden takaisen ystävän, joka asui perheensä kanssa lähistöllämme vuosia sitten. Heidän koko perheensä tuli silloin uskoon, myös vaimon vanhemmat. Koin suurta Jumalan siunausta tavata tätä veljeä ja nähdä, että Jumala on pitänyt hänestä huolen, sairauksista huolimatta. Tilaisuudessa oli muitakin rakkaita ystäviä. Kun on rukoillut jonkun puolesta, hän on sen jälkeen läheinen, kuin sukulainen. On ihmeellistä, miten rukous tuo ihmiset lähelle, rakkaiksi ja tärkeiksi.

Ari oli tällä kertaa lauantain kotona. Kuuntelimme Janatuisen opetuksen netistä. Olipa taas puhuttelevaa. Saamme lähteä uusin voimin uuteen viikkoon. Sielläkin Jeesus on luvannut olla kanssamme. Siunausta myös sinun viikkoosi ja elämääsi, lukijani!