Kategoriat: Ajankohtaista

Oli ihana kesä Keski-Pohjanmaalla, "Nevadassa"

Tänään minulla oli varjelusta. Pyöräilin ystävien luo rukoilemaan. Vastaan tuli kaarteessa nuori neiti pyörällään. Ehdin ajatella, kunpa ei tulisi toista hänen rinnallaan. Tuli tietysti. Suoraan minun puolellani tietä: yhteentörmäyshän siitä tuli. Lensin kuin annakantekijä, kuten sanonta kuuluu. Hetken aikaa makasin taivasta tähyillen tiellä. Tavarakori meni ruttuun ja rapakaari vinoon. Mutta muija pysyi kasassa, mitä nyt takamukseen tärähti. Sekunnin murto-osassa ehtii tajuta mitä tapahtuu, mutta ei voi mitään tehdä.

Eilen meillä vietettiin naistenpäivää. Kaikki kutsutut olivat paikalla nauttimassa emännän tekemään pitsaa. Eli minä itse yksin nauttimassa omasta seurastani ja kirjojen maailmasta. Oli oikein antoisa ilta. Riehaannuin iltayöstä siivoamaan maustekaapinkin. Käsittämätöntä, että maustehyllystä voi löytyä 5v sitten vanhaksi mennyt maustepussi tai jotain tököttiä, 7v sitten iälliseksi käynyttä. Joutivat roskiin. Olen tosi tyytyväinen, kun sain jotain konkreettista aikaan. Tuntuu että harvoin sellaista tapahtuu. Elämä on arkista pyöritystä pääasiassa, eikä siinä huomaa mitään tekevänsä. Pyykki- ja tiskishow pyörivät omalla painollaan.

Perjantai-ilta oli ihana alusta lähtien. Kävelin sauvojen kanssa töistä Hietasaareen uimaan. Vesi ja ilma ovat saman lämpöisiä: 10 astetta, olleet jo joitakin päiviä. Sieltä sauvottelin asemalle hakemaan pyörän jonka Terhi oli jättänyt junaan hypätessään. Tero meni ystäväkyydissä Seinäjoelle ja sieltä taas nuortenleirille.

Piti menemäni sairaalaan. Olisi hieno päivä viedä Ari ulos, mutta en jaksanut mennä sinne ollenkaan. Tulin kotiin. Illalla olisi eräs haaste, mutta en vielä tiedä tuleeko siitä mitään, vai olenko kotona. Sairaalassa käyn kuitenkin. Sunnuntaina on ehtoollisavustus sekä iltapäivällä seurat kaupungin kirkossa. Toivotaan että silloinkin on kaunis päivä, niin voimme olla Arin kanssa ulkona ennen kirkkoon menoa. Seurat tai paremminkin filia-messu sisältää nimensä mukaan ehtoollisen. Se on meille tärkeä. Arille laitetaan pieni leivänpala viiniin kastettuna suuhun. Joudun ottamaan sen myöhemmin pois. Ari haluaa ehtoollisen kuitenkin, eikä pelkästään papin siunausta.

Kuten kirjalukemistostani käy ilmi, on taas ollut sellaista taistelun poikasta, että olen vastaavasti lukenut helppoja nuorten kirjoja, joissa ei tarvitse paljon ajatella. Siitä ilahduin, kun jaksoin kuitenkin kaivaa armolahjakirjan esille, ja sieltä aukeni mielenkiintoisia juttuja. Tuttuja asioita, mutta uusia kuitenkin.

Aloin pohtia nimittäin sellaista, mistä johtuu, että monet pitävät minua "mahdottoman rohkeana". En koe olevani sellainen. Rehellinen ja tosissani olen kyllä. Armolahjakirja paljasti, että kyse onkin todella armolahjasta eikä minun luonteenpiirteestäni. Olen tiedostanut jo kauan sitten, että minulla täytyy olla erityinen uskon lahja (huomaa: ei omaa ansiotani tai lahjakkuuttani tai bonusta tms.) Nimittäin ihminen, jolla sellainen on, on yleensä hyvin rohkea, koska hän uskoo, että Jumala voi tehdä mitä vain. Uskon lahjan omaava henkilö on tavallisesti kiinnostuneempi tulevaisuudesta kuin menneisyydestä. Tällainen henkilö on päämäärätietoinen ja uusia mahdollisuuksia etsivä, eikä pelkää esteitä tai vastoinkäymisiä. Arvostelu ärsyttää kirjailijan mukaan tällaista kristittyä enemmän kuin esim. opettamisen lahjan omaavaa, koska hänellä on täydellinen luottamus siihen että hän toimii Jumalan tahdon mukaan. Lisäksi tällainen kristitty kokee olevansa Jumalan läheinen työtoveri ja on siksikin niin rohkea, sillä "jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." Room 8:31. Tämä siis kirjasta Löydä lahjasi, Peter Wagner, s.116. Allekirjoitan täydellisesti tuon tekstin omalla kohdallani. Mahtaako jollain lukijalla olla vastaavia kokemuksia tai muita armolahjoihin liittyviä, joita pohdit?!

Eilen koin jotain tuohon armolahjaan liittyvää, vaikka ei kai siitä olekaan kysymys kenties tällaisissa tapauksissa, en tiedä. En pelkää tai säikähdä kovin helposti haasteita: mitenhän tästä selviän, mietin ennemminkin. Menin hakemaan postista lähetystä. Ajattelin, että ei se niin iso voi olla etten saa pyörällä sitä tuoduksi. Se OLI kuitenkin ISO. Terhi voi todistaa. Ehkä metrin leveä, korkea ja painava, paksua ruskeaa pahvia. Postin nainen meinasi, että olen varmaan autolla. Pyöräilin kotiin laatikko kyydissä, alkumatkan mutkat kävelin. Huusin vain tiellä seisoskeleville naisille, että leveä kuljetus tulossa, pois alta!

On tässä matkaa tehty milloin leveän kuljetuksen kanssa, milloin muuten vain hankalan. Suurin ja raskain este olen itse itselleni synnin tähden.On pelkoa, huolta, murhetta, ahdistuksia. Näistä kaikista Jumala sanoo, että saan heittää ne hänen päälleen, hän pitää minusta huolen. Tähän asti on Jumala auttanut. Sinuakin hän auttaa ja kantaa kuormaasi. Annammehan siihen luvan!? Yksin ei jaksa eikä tarvitse. Jumala tahtoo auttaa.