Kategoriat: Muu kirjoitus

Lähetetty Pohjalaiseen 3.10. Julkaistu seur.pv.

Ritva Löfberg kolumnissaan Pohjalaisessa 3.10. puhui asiaa. Kuulosti kovin tutulle ja todelle Vetelyksen ja Virkeän tarinat.

Vetelys edustaa suomalaista, keskivertoperheen nuorta. Virkeä taas ulkomaalaista, jonka on pakko kunnostautua ja tehdä töitä elämänsä eteen. Oman kokemukseni perusteella jakaisin Virkeisiin myös ne, joiden kotielämä ei ole ollut keskivertaista, vaan on pakottanut nuoren jaloilleen ottamaan vastuun elämästään.

Vaatii erityistä viisautta istua rahakirstun päällä kun perheessä on lapsia ja nuoria. Jos rahaa on paljon, sitä enemmän tarvitaan lujuutta; jos sitä on vähän, tarvitaan rohkeaa mieltä, ja elämistä sen mukaan, että raha ei todellakaan ole onnen avain. Vanhempi antaa enemmän kuin mielellään lapselle kaiken, että tämä olisi tyytyväinen. Valitettavasti vanhemman tehtävä ei ole olla hyväntekijä jakamalla rahaa ja tekemällä selväksi kuinka paljon isällä on rahaa. Näitä vanhempia on todella paljon. Rahan puutteen nuriseminen taas katkeroittaa mielet.

Vanhemman tehtävä on opettaa lapsi ja nuori huolehtimaan itsestään, selviämään maailmassa. Vaikka rahaa olisi, sitä pitää antaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Miksi kannattaisi mennä kesätöihin, kun kuitenkin saa rahaa muutenkin? Näin sanoi eräs nuori. Ei ole motiivia työntekoon ja haasteisiin, jos kaiken saa yrittämättä mitään.

Kun nuori joutuu ostamaan itse lukion kirjansa, tai tekemään kotitöitä saadakseen taskurahaa, ymmärtää työn ja rahan merkityksestä jotain. Tulee tarve pärjätä itse, ja itsetunto kasvaa. Omat nuoremme sanovat, että on tosi mahtava tunne hankkia jotain, kun on itse tehnyt töitä sen eteen. Viisi euroa hikisen työurakan päälle maistuu paljon paremmalta, kuin kymppi tyhjän tekemisestä.

Sortuisin itse taatusti ostamaan lapsillemme ties mitä, jos olisi mahdollista. Onneksi ei ole. Eräs lapsistamme sanoi, ettei vanhemman antama raha ole niin merkityksellistä. Sen sijaan vanhemman tuki nuoren haasteissa on se, mitä nuori kaipaa. Hyväksyntä, vastuun antaminen sen mukaan kuin lapsi ja nuori sitä pystyy ottamaan, tukee nuoren kasvua aikuiseksi.

Ilkivalta, välinpitämättömyys ja muu pahanteko lisääntyy, kun vanhempien kukkaro on valmis kaiken maksamaan tai kun vanhemmat eivät jaksa tukea nuoren kasvua läsnäolollaan.