Kategoriat: Ajankohtaista
Jolla Jumalan Poika on, sillä on elämä. 1 Joh 5:12
Haluan jakaa tämän päivän tekstin vuodelta 1953 kanssasi E.W.Pakkalan kirjasta "Iankaikkinen elämä". Olen vähän lyhentänyt tekstiä.
"On ihmisiä, jotka eivät koskaan tule oikeaan kääntymykseen. Syy on siinä, ettei Kristus saa heidän sydäntänsä koskaan oikein valtoihinsa. Armo on päässyt koskettamaan heitä vain ohimennen. Tunteet on kyllä saatu liikkeelle, ymmärrys on hetkiseksi hyväksynyt kuulemansa totuudet. Mutta vanha ihminen, jota vain vähän on haavoitettu, ei päästäkään uutta ihmistä elämään.
Kesken jäänyt kääntymys on vaarallinen tila. Se on kuin huolimattomasti paikoilleen pantu katkennut käsivarsi, joka on uudestaan murrettava rikki, jos mieli saada siitä jälleen kunnollinen jäsen. Mutta sen uusiminen tuo tuskia ja vie aikaa.
Parasta olisi herätyksen alussa heti heittää kaikki itsensä hemmottelu ja antaa Jumalan lyödä maahan kaikki omatahtoinen elämämme. Oikea ja pikainen katumus avaa meille ihanan tulevaisuuden, sillä sen mukana tulee itse Jumalan Poika sydämeemme asumaan ja hänen mukanaan iankaikkisen elämän osallisuus.
Koska kerran Herra on tehnyt taivaan portin niin AHTAAKSI, ettei siitä mitään omaa voi kukaan viedä mukanaan, niin antakaamme turhitta viivytyksittä hänelle se kunnia, että hän saa tehdä kanssamme, mitä HÄN tahtoo. Tällaista itsestänsä luopumista, kääntymistä ilman ehtoja on verrattu linnoituksen antautumiseen valloittajalle, joka yksin saa ehdot määrätä.
Jos Vapahtaja saa kääntymyksen hetkellä olla yksin valtiaana, seuraa siitä uusi vaellus pitkin elämää. Jaettu sydän on aina ollut pelastuksen esteenä."
Minusta tuossa tekstissä on selkeästi ja yksinkertaisesti kerrottu kristillisyyden perusasiat. Raamattu sanoo, että Jumala on tehnyt tien suoraksi, mutta ihminen etsii siihen monia mutkia. Niin me yritämme kiemurrella Jumalan käsissä etsien eikö jossain kohden aita olisi matalampi. Voi meitä!