Kategoriat: Ajankohtaista
On ollut taas ihmeellinen kesäpäivä! Kävin kahdesti pyörällä uimassa Hietasaaressa, kun oli mahtava pyöräilysää. Ja vesikin on lämmintä aina vaan.
Palstalla viljelen ominta lajiani, eli siis PAPUA! Sain rohkaisua tämän päivän lehdestä papuviljelyksiini, kun siinä kehuttiin, miten hyödyllinen kasvi papu on; kuinka sitä voi ja kannattaa käyttää runsaasti. Tänään papusatoa tuli litran verran. Viljelen pensaspapua ja sitten jotain sellaista, joka tarvitsee parimetriset tuet, joita pitkin se kiipeää. En ole moneen vuoteen viljellyt jälkimmäistä, joten tukipuista osa oli hävinnyt. Syksyllä täytyy kehitellä niitä lisää ensi vuotta varten. Muuten palstallani on lähinnä mustia viinimarjoja, sekä perunaa ja kukkasia. Se riittää minulle: ihan riittävästi saan nokkosen polttamia sekä kitkemistä ja kastelemista harrastaa. Tero on ollut hyvänä apuna.
Tänä kesänä olen kokenut erityisesti todeksi sen, että Jumalan voi kohdata luonnossa. Olin kesän aikana 8:na viikkona mökillä, ja heräsin varsinkin alkukesästä joka aamu viideltä linnunlauluun. Se oli ihmeellistä! Samoin hiljaisuus, joka oli hyvin hoitavaa. Unikin oli virkistävämpää kuin täällä kaupungissa, kun alitajuntaan menee kaikki kadulta tuleva häly ja mölinä.
Kesän aikana en kaivannut Köklotiin "omille rannoille" ollenkaan, kun sain mökillä uida joka aamu ja ilta. Mutta kun "kaupunkiuduin", kävimme Teron kanssa Köklotissa. Uimme ja minä poimin mustikoita. Sain riittävästi, ehkä 6 litraa. Vesi oli hyvin matalalla, ja useita puita oli kuivuuden takia kuollut.
Hietasaaressa olen käynyt uimassa parin viikon aikana lähes joka päivä tai aamu siis. Siellä koen myös Jumalan läsnäoloa ja kiitollisuutta. Sisimmästä kumpuaa automaattisesti kiitosmieli, kun tyyni vedenpinta tai välillä pienet aallot houkuttelevat uimaan. Tuntuu vääryydeltä tulla pois vedestä, kun siellä on niin mahtavaa räpistellä. Mutta eihän siellä voi iän kaiken lillua.
Kiitollinen mieli on myös pihapensaasta. Viime vuonna karsin pihallamme erästä puskaa, niin että kun sen alle menee, on kuin palmun alla, ja näkee koko pihan ja myös tielle, mutta kuitenkin aika hyvin piilossa. Tuolla piilopaikassa olemme Arin kanssa muutaman kerran piilotelleet, kun hän on kotona. Tänäänkin löhösin siellä tuolissani, ja luin hyvää kirjaa. Huomenna taas ulkoilupäivä kun Ari tulee kotiin.
Haen pian Bostonin kävijän junalta. Aion yllättää hänet iloisesti Suomen lipulla, sikäli kuin löydän sellaisen jostakin. Tosin en ole varma, ilahtuuko tytär kuinka syvästi, kun äiti heiluttelee lippua kaiken kansan nähden, mutta tässä vaiheessa en koe itselläni olevan paljon menetettävää. Tekstaripalstan mukaan olen "Jeesushörhö, jollaiset pitäisi viedä hoitoon"! Kun pankki on ryöstetty, on aivan sama vaikka ajaakin päin punaisia, eikö vaan! Yhtä hyvin voin olla hörhö joka lähtöön. Tuon maininnan sain jutustani, joka oli jokin aika sitten paikallisessa päivälehdessä, ja on myös kotisivullani.
On ollut juhlahumua, kun esikoinen meni kihloihin, ja saamme viettää kihlajaisten lisäksi häitä tulevana talvena. Se on suuri ilouutinen, ja riemu meidän perheessä. Kieltämättä oman avioliiton kautta peilatessa nuorten elämää, on vähän surukin taas puserossa. Niin lähekkäin kulkevat ilo ja suru. Ei ole toista ilman toista. Ehkä jollakin on toisin, en tiedä, mutta oma elämäni on hyvin puna-valko-mustaraitaista.
Kaikenlaisia raitoja sinullekin, lukijani! Perillä kerran näemme, miten kaikki meille tapahtunut on ollut siunaukseksi ja tarpeen juuri silloin kun se on meille annettu. "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat!"