Kategoriat: Muu kirjoitus
Lähetetty pohjal., keskipohjanmaahan, kalevaan. 20.8.06
Köyhissä maissa lapset voivat paremmin kuin Suomessa. Näin sanoi eräs haastateltava, joka oli vuosien jälkeen palannut kotimaahan, ja vertasi lasten oloja siellä ja täällä. Mitä jos meidän näennäinen rikkautemme Suomessa onkin köyhyyttä?
Haastattelija kysyi, mihin henkilö perustaa väitteensä. Tämä totesi, että Suomessa lapsilla on isot kasat tavaraa ympärillään; kaikkea on liikaakin. Maassa, missä hän oli elänyt vuosikausia, tilanne on toinen. Siellä lapset ovat nälkiintyneitä ja köyhiä; heillä on ihottumia eikä ole tietoakaan hammashuollosta tms. Kuitenkin lapsella on siellä ihmisiä ympärillään. Ihmisiä, jotka välittävät ja joilla on aikaa.
Tulee mieleen 5-vuotiaan suomalaislapsen toteamus: miksi ihmiset hommaavat lapsia, kun eivät sitten halua olla niiden kanssa! Jo lapsi kaipaa yhteyttä toiseen ihmiseen: vanhempaan ensiksi, sitten sisaruksiin ja vähitellen ihmissuhdeverkosto kasvaa.
Nuorten pahoinvointia pidettäneen jo selviönä, mutta että pienet lapsetkin jo haluavat päättää päivänsä, kertoo vakavista ongelmista. Niitä ei tarvitse etsiä kodin ulkopuolelta, vaan jokainen meistä vanhemmista saamme mennä itseemme. Mikä on meidän arvojärjestyksemme ajankäytössä? Kuinka tärkeitä meille ovat kokoukset ja iltamenot töiden lisäksi?
Jos vanhempi on lapsen saatavilla, se riittää. Kun hän huutaa äitiä tai isää, hän saa vastauksen. Hän kokee silloin olevansa turvassa, kun ei ole yksin. Ei ole tarkoitus, että vanhempi leikkii koko ajan lapsen kanssa, ja on valmiina täyttämään kaikki lapsen keksimät jutut. Toinen äärimmäisyys on, ettei lapsi saa aikuisen huomiota ollenkaan, toinen että aikuinen elää vain lasta varten. Kumpikaan ei ole tervettä.
Juha Mieto totesi järkevästi, että miksi lähteä mukaan politiikkaan, jos kerran elämä on mallillaan näinkin! Jos elämästä ei puutu mitään oleellista, vaan kaikki on kohdallaan, miksi ottaa vielä lisää paineita. Tätä samaa saamme me aikuiset kysellä itseltämme, kun syysinnossamme aloitamme uusia projekteja. Vanhempina meillä on vastuu lastemme hyvinvoinnista; omat mieliteot saavat odottaa sitä aikaa, kun lapset lentävät pesästä, tai varttuvat riittävästi. Millä sijalla ovat lapsemme ja nuoremme?
Paula Hakkola, Vaasa