Kategoriat: Ajankohtaista

Tällä veljeni volkkarilla kävimme kesäajelulla. Ei tehoja, mutta ääntä! Yksikään mittari ei tainnut toimia, mutta katsastettu on! Veljenpoika piti isälleen kunnon ripit auton huudattamisesta.

Kesä on vauhdikkaassa menossa. Olen ollut pari viikkoa lapsuuden maisemissa. Tämä kesä menee siten, että vietän noin puolet siitä vanhempieni luona tai oikeastaan mökillä! Täydellinen rukousvastaus; tai enemmänkin. Olen pyytänyt mökkilomaa, ja lepoa ja rauhaa jossain pois tästä kaupunkihälinästä. Olen näköjään saamassa enemmän kuin osaan pyytää!

Viime viikolla matkallani oli taas useita ihania kohtaamisia. Eräs niistä oli treffit lehemäpatsaan luona hautausmaan vieressä, eväiden kanssa. Tapasin entisen nivalalaisen, myös muualla asuvan sukulaisen. Tapasin hänet edelliselläkin viikolla; silloin treffipaikka oli paikkakunnan kuppila. Kun siinä istuin häntä odotellen, tunsin että nyt on KESÄ. Sää oli koleahko edellisen päivän helteen jälkeen. Sadekin uhkasi. Mutta mitä siitä: istuimme fällyt selän lämmikkeenä ja nautimme kahvimme hyvien keskustelujen kera. Koin syvää johdatusta ja elämän tarkoitusta. Iloa kesästä ja elämästä. Kyllä meillä on hyvä Jumala!

Eräs kohtaaminen sattui ohimennen. Veivasin pyörällä tukka tuulessa hulmuten ja tunsin olevani villi ja vapaa! Tunsin ELÄVÄNI! Mieleeni tuli mennä tervehtimään erästä sukulaista, johon koen lämpimiä siteitä hänen puolisonsa sairauden takia. Niinpä tapasimme kahvikupin äärellä jonka hänen miniänsä meille tarjosi. Oli hyvä hetki. Tämä väsynyt ja elämää nähnyt emäntä sanoi minua halatessaan vedet silmissä: olen usein muistanut sinua! Miten ihanalta se tuntuukaan, että joku on muistanut.

Noihin muutamiin päiviin järjestyi vielä erämaajärvellä eräs tapaaminen. Taas lähisukulainen. Saimme yli kolme tuntia istua teelasin ääressä, järven selkää seuraten. Samalla kerroimme läheistemme kuulumiset, vaihdoimme mielipiteitä. On todella siunattua, kun voi puhua ja sanoa ilman opettamisen makua. Saa sanoa miten itse on kokenut. Vaikka kokemukset ovat kovin erilaisia, voi jäädä mietiskelemään eri näköaloja. Ei ole aina oikeaa tai väärää tapaa, on vain erilaisia tapoja elää. Taustoistamme johtuen valitsemme erilaisia tapoja. Kun kumpikin on kokonaan läsnä; ei soi kännykät, eikä ole kiire, on hyvä olla. Kiitän tuostakin hetkestä.

Jo nuorena "törmäsin" erääseen ongelmaan. Kun on ystävällinen, se voidaan käsittää väärin. Joskus mietinkin, pitäisikö kumminkin olla tyly ja tympeä, varsinkin vastakkaiselle sukupuolelle. Jouduin taas tosi mäntin väärinkäsityksen kohteeksi. Puhuimme erään henkilön kanssa, mutta jälkeenpäin tajusin, että heti alun jälkeen ajatuksemme alkoivat mennä eri latuja. Minun mottoni on: olkaa aina innokkaat Herran työssä. Tämä näky silmieni edessä en välttämättä aina tajua, että minut käsitetään väärin. Ihmiset, joiden motiivit eivät ole hengelliset, eivät voi tätä ymmärtää.

Parikymppisenä liftailin paljon. Jos kerran ilmaisen kyydin saa, mielestäni piti olla ystävällinen ja jutella ja olla iloinen. Taas tuli pyyhkeitä: joku aina keksi kuvitella, että viestitän jotain muuta. Eräs kassaneitikin sanoi kerran, että jopa kassalla on hankaluuksia, jos on ystävällinen. Onko ystävällisyyttä maailmassa niin vähän, vai onko koko maailma niin saastan vallassa, että puhdas ystävällisyys käsitetään viestiksi hypätä kenen tahansa sänkyyn? Tosi masentavaa. Vilpitön ystävyyskin voi mennä pieleen tässä seksistisessä maailmassa.

Edellisen viikon kohtaamisiin kuului lapsuuden koulukaverin tapaaminen. Olimme keskikoulun ja lukion samassa luokassa. Lisäksi olemme serkkuja, kuinkas muuten. Yllätin hänet syntymäpäivänään vaivaiskoivun oksilla ja juuri avautuvilla suopursuilla. Vietimme muutaman tunnin kaikessa rauhassa. Edellinen tapaaminen sattui kai 19v sitten. Arin kanssa kävimme silloin tätä perhettä tapaamassa. Aikaa on vierähtänyt.

Näiden ihanien kohtaamisten sekaan mahtuu tietysti sukulaislasten, vanhempien ja veljien kanssa tapaamiset, keskustelut ja yhteistyö. Saunomiset mökillä ja uinti lammessa. Rantasipin pesän tiirailu, ja neljän munan häviäminen pesästä. Sen jälkeen emo vahtii laiturin kaiteella ja poikaset ovat lymyssä rantaheinikossa. Haukkakin lennähti lammen yli eräänä iltana. Veljeni tunnisti sen sinisuohaukaksi.

Loma ei olisi loma, ellei siihen kuuluisi ainakin yksi soitto sairaalasta. Niin nytkin. Viesti sama kuin tähänkin asti: Arilla kuumetta 38,5 ja antibiootit aloitettu. Epäillään keuhkonkuumetta. Ensireaktioni tällaiseen on: kuinka usein tätä on kuultava! Kuin samaa nauhaa pyöritettäisi joka lomalla, vuodesta toiseen! Enkö opi läksyä vai mitä tämä on? Joka tapauksessa ensitympäännyksen jälkeen lähettelin ystäville kehotuksia, jospa taas rukoiltaisi. Itse nukuin tosi hyvin yön.

Aamuviideltä heräsin ja soitto sairaalaan oli myönteinen: hoitaja sanoi, ettei muista koska Ari olisi noin hyvin nukkunut! Sen jälkeen ei ollut kuumetta, senkka 31 eli ei mahdoton ollenkaan. Kun "vaasauduin" menin tietysti Arin luo, ja siellä hän oli pirteänä. Limaa nousi tavallista enemmän niin että sain tohuuttaa imulaitetta jatkuvasti, mutta muuten mies skarppina. Hyvä mieli molemmilla, ja tänään Ari on tulossa kotiin.

Veli kerran moitiskeli, että hänestä ei ole riittävästi kerrottu sivuilla! Tiedoksi siis, että hänelle on nousemassa tosi komea navetta. Seisoin siellä minäkin ihmettelemässä ja rukoilemassa siunausta valtavalle työmaalle, kun 42m korkea nosturi, 80 tonnia painava, nosteli viiden rekan kyydistä 6,5t painavia seinälaattoja. Viisautta ja Jumalan siunausta rukoilen sille kotikankaalle, jossa useat ahkerat maanviljelijät uurastavat kesäaikaan aamuaikaisesta yli puoleenyöhön usein. Minusta ei olisi siihen, mutta minulla onkin toinen kutsumus. Kullakin oma tehtävänsä ja paikkansa. Hyvä on kun löytää oman paikkansa eikä haikaile muualle. Juureni ovat kuitenkin syvällä Nivalan mullassa. Sitäkin pengoin, kun sukuhautaa olin laittamassa kesäkuntoon Eevan kanssa. On hyvä tuntea juurensa.

Hyvää kesää toivotan lukijani, teille!