Kategoriat: Muu kirjoitus
(pohjalaiseen olen lähettänyt heti toukok alussa 06. Eivät julkaisseet pyynnöstäni huolimatta. Oliko liian "paha" juttu??!!)
On ollut ihania aurinkoisia päiviä, ja Tammikartanon puisto on upea suihkulähteineen. Viime lauantaina saimme ihailla parin sorsaparin kiistelyä, kummalle lampi kuuluu. Se oli aikamoista ränklätystä. Ja linnut selvittivät laulaen reviirejään.
Istuimme koko perhe puiston reunamilla kahvista nauttien. Ari tosin vain haistellen, mikä sekin on nautinto, kun ei juoda voi. Arin ruokapullon laitoin puusta tippumaan, kun ruoka-aika oli venynyt. Arkiluovuus on paikallaan, kun tulee yllättäviä tilanteita. Niitä onkin ilmaantunut riittävästi vuosien mittaan. Kun oppii etsimään uusia reittejä, niin ei ensi mittelössä taitu, eikä toisessakaan. Luovuttaminen ei kuulu avioliittosopimukseemme: meillä on takaajana Kolmas, joka auttaa menemään vaikka läpi harmaan kiven.
Kiitän niitä paria lähimmäistä, jotka uskalsivat kohdata tunteensa ja vastata haasteeseen. Lupasivat tulla toistekin. On aika pelottavaa kohdata elävä, avuton ihminen. Siinä voi tulla monenlaisia tunteita itselläkin mieleen. Vaikkapa, että minä voisin olla tuossa! Oma kovuus voi saada kolauksen. Paljon helpompi on kerätä esim. roskia torilta. Siitä tulee pelkästään hyvä mieli: kädet voi pestä liasta, ja voi tuntea tehneensä hyvän työn. Itse kerään mielelläni roskia. Roska päivässä -liike on tosi paikallaan. Aina on niitä, joiden roskat pitää toisten kerätä; heidän mielestään siihen on omat työntekijänsä. Tai sitten heistä on ihan sama, miltä maailma näyttää.
Meillä on onneksi useita lapsia, jotka auttavat minua isänsä pukemisessa; sen tietävät hoitajat sairaalassa. Eivätkä ystävät jätä pulaan. Sen takia ei tarvitse kenenkään ulkopuolisen menettää yöuniaan. Haasteeseen vastaamatta jättäminen oli myös vastaus. Tarvitaan todella rohkeutta, rakkautta, uskallusta kohdata omat tunteensa, ja kiinnostusta ylipäänsä lähimmäisestä, että rohkenee kohdata uusia tilanteita, ja erityisesti elävän ihmisen. Aikaahan jokaisella on saman verran vuorokaudessa. Kukin käytämme sen arvostuksiemme mukaan. Valitsemme oman tiemme.
Paula Hakkola, Vaasa