Kategoriat: Ajankohtaista

Olen lukenut pari vaikuttavaa kirjaa viime päivinä. Toinen on Mailis Janatuisen Jeremiasta kertova kirja, "Itkevä pronssimuuri". Kun olen lukenut Jeremian kirjaa, olen nähnyt kirjasta ikään kuin etupuolen, tai sen mitä katsomosta voidaan nähdä. Kun luin tuon kirjan, on kuin olisin päässyt näyttämön taakse näkemään selustoja ja saanut aivan uutta ymmärrystä. Se, jolla on opettajan armoitus, voi välittää lukijoilleen tietoa, jota nämä eivät muuten ymmärtäisi.

Se puhuttelee, että Jeremia, joka eli 2600 v sitten, joutui profetoimaan Juudan kansalle ihan samoista asioista, jotka nyt ovat ongelmia: aviorikokset, köyhien ja heikkojen sortaminen ja luonnon saastuminen. Häntä ei haluttu kuulla, mutta hänen oli julistettava. Vaikka kansa ja kuninkaat vuosikymmenten mittaan näkivät että Jeremia oli ollut oikeassa, he eivät vieläkään uskoneet. Edelleen he halusivat mennä omaa tietään. Kuitenkin Jeremialla oli oma tehtävänsä: hän oli ennakkokuva Kristuksesta. Hänen valitusvirtensä voisivat olla myös Jeesuksen sanoja.

Ja mikä tärkeintä: tämän päivän ja todennäköisesti vielä enemmän tulevien päivien ahdistuksessa ihmiset saavat lohdutusta Jeremian sanoista. Hän oli kuuliainen ja uskollinen, ja Jumala piti hänestä huolta. Siinä vaiheessa vasta, kun kansa oli menettänyt toivonsa, Jeremia alkoi julistaa toivon sanomaa. Vasta sitten ihmiselle kenties kelpaa Jumala apu, jos sittenkään. Sitä ennen lohdutuksen sanat ovat turhia.

Se hirvittää, että vaikka Suomessa on samanlainen tilanne hengellisesti, ei ole sellaista julistajaa kuin Jeremia oli Juudan kansalle. Voi vain rukoilla, että Herra antaisi armossaan vielä niitä, jotka julistavat, että näin sanoo Herra, ja julistaisi Jumalan sanaa.

Toinen kirja jota olen lukemassa juuri loppuun, on Paul Hattawayn toimittama "Taivaallinen mies". Aivan uskomaton kirja. Se kertoo 1958 syntyneestä kiinalaisesta miehestä, joka kokee suunnattomia kärsimyksiä vankilassa, mutta kuinka uskollisesti Jumala häntä kuljettaakaan. En oikeastaan ihmettele, ettei Suomessa ole herätystä: " Sinähän sanot: " minä olen rikas, olen rikastunut enkä mitään tarvitse, etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen, kurja, köyhä, sokea ja ryysyihin puettu." Ilm 3:17

Oma, välillä raskaana pitämäni elämäntilanne on lastenleikkiä sen rinnalla, mitä kristityt joutuvat uskostaan maksamaan esim. Kiinassa. He eivät edes rukoile vainojen loppumista, vaan vahvempaa selkärankaa, koska he ajattelevat, että kun joutuu juoksemaan, ei voi tulla penseäksi!

Veli Yan kertoo syitä, miksi länsimaissa ei koeta sellaisia herätyksiä kuin esim. Kiinassa. Hän sanoo että on eräitä ilmiselviä syitä:

  • Mahtavia kirkkorakennuksia ym. rekvisiittaa on riittävästi: ne EIVÄT tuo herätystä. "Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa." Luuk 12:15
  • Tarvitaan Herran sanaa, ennen kaikkea. Jumalan sanaa puuttuu. On paljon saarnoja, mutta puuttuu Jumalan sanan terävää totuutta. Vain totuus tekee vapaaksi.
  • Lisäksi puuttuu kuuliaisuutta Sanalle! Tekoja ei ole paljon. Jäädään nautiskelemaan Herran läsnäolosta liian pitkäksi aikaa ja rakennetaan näille kokemuksille.
  • Veli Yan sanoo, että me länsimaiset emme opi todella tuntemaan Kirjoituksia jos emme ole valmiita muuttumaan niiden mukaan. Kun Jumala koskettaa, ei voi jäädä paikoilleen, vaan tuli alkaa polttaa ja vaatii liikkeelle "...tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivät tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksanut." Jer 20:9
  • Jumalalle annetaan mahdollisimman vähän, ei mahdollisimman paljon. Kun kiinalaiset köyhät kääntävät koko kukkaronsa, kun joku lähtee ilosanomaa viemään, länsimaiset etsivät pienintä seteliä pulleasta kukkarostaan.

Minuun tekee myös vaikutuksen veli Yanin kokemus Jumalan sanan voimasta. Hän opettelee Jumalan sanaa ulkoa ja sen avulla hän selviää karmeista kidutuksista, koska Jumala lohduttaa häntä omalla sanallaan. Eli kuten Janatuinen toteaa Jeremia- kirjassaan: Oikea julistaja julistaa perässä sitä, mitä Jumala on puhunut edellä sanassaan. Me siis voimme parhaimmillamme vain toistaa Jumalan sanoja, ja niissä on Jumalan valtava voima.

Taivaallinen veli -kirja on saanut nimensä siitä, että kerran kuulusteluissa veli Yan huutaa tuon sanan nimekseen, kun ei halua paljastaa nimeään suojellakseen kyläläisiään.

Nämä molemmat kirjat nöyryyttävät lukijaansa. Toivon ja rukoilen että ne saisivat paitsi minussa myös muissa lukijoissa aikaan muutosta. Jos ja kun vaikeat ajat vielä tulevat Suomeenkin, tarvitsemme Jumalan sanan tuntemusta ja luottamusta Jumalaan. Ei vain sanoja vaan myös tekoja. Kuuliaisuutta ennen kaikkea Jumalalle.

Maanantaina 24.4. oli Pohjalaisessa iso juttu Arin tilanteesta. Alkutilanne oli hätähuuto päättäjien herättämiseksi. Rukoukseni on, että tähän kaupunkiin tulisi sellainen synnintunto, Sanan nälkä, että kaupunkimme väki murtuisi Jumalan edessä. Kun sydämet muuttuu, vasta sitten avuttomat ihmiset, vammaiset ja vanhukset, lapsiperheet ja köyhät saavat apua. Sydänten täytyy ensin muuttua, sitten tulee toimintaan muutos. Ihmisiltä en odota tässä asiassa mitään, mutta Jumalaa minä odotan.

"Kaikki yhdessä vaikuttavaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat", joten perheessämme on kaikki aivan hyvin; juuri niin kuin pitääkin nyt juuri olla. Kun Jumala näkee muutoksen tarpeelliseksi, se tulee.

Hyvää vappua ja iloista kevättä, arvoisat lukijani!