Kategoriat: Muu kirjoitus
Keskipohjanmaahan 4/06; ollut Sana-lehdessä 4/06
Mentyämme pian neljännesvuosisata sitten naimisiin saimme lahjan, jota emme tahtoneet, mutta joka on sinnikkäästi roikkunut perheessämme koko tämän ajan. Sen vaikutus on ulottunut kaikkeen: ihmissuhteisiin, työelämään ja ajankäyttöön. Saimme suorastaan erityisen Tien kuljettavaksi. Tuo lahja on mieheni MS-tauti joka on pistänyt kaiken perheessämme toimimaan aivan toisin kuin olisimme itse tehneet.
Kun sairaus tulee sukuun, toisin sanoen joku sairastuu, se tuo esiin jokaisen lähipiiriin kuuluvan salaisia pelkoja ja ahdistuksia; myös ystäväjoukon. Joku pystyy ne kohtaamaan ja alkaa kasvaa ihmisenä. Joku torjuu pelkonsa ja väistyy. Syyllisen etsiminen kuuluu asiaan. Kuka on tehnyt väärin tai virheen? Aivan kuin tilanne olisi ratkaistu sillä, että joku voidaan osoittaa syylliseksi. Sairaus jatkaa kulkuaan riippumatta mielipiteistä. Meidän pienten ihmisten on vaikea hyväksyä sitä, että meille tapahtuisi jotain ikävää. Se ei ikään kuin kuulu meille; joku muu kyllä voi sairastua, mutta omassa perheessä sitä ei saa tapahtua.
Mikä elämässämme on sitten mennyt huonosti sen takia? Kaikki riippuu siitä miten asennoituu. Se on tietysti ikävää, että paitsi mieheni terveys myös omani on ankaralla koetuksella. Mutta henki lähtee jokaiselta ennen pitkää, joten ei tuokaan välttämättä ole huono asia. Jos ovi sulkeutuu, toinen avautuu johonkin muualle. Joskus tie on auki vain ylöspäin: silloin on paras olla aloillaan ja odottaa, avautuisiko vaikka lattialuukku tai ikkuna. Jotain aina aukeaa joka tapauksessa.
Sekin on ikävää kun on pitänyt vuosien mittaan neuvoa lääkäreitä ja hoitajia. Toivoisi itse saavansa tukea ja neuvoja. On pitänyt olla kuin leijona joka puolustaa pentuaan. Kun puoliso on sairas, toisen pitää puolustaa: se on sitä että tahtoo myös vastoinkäymisissä olla toisen rinnalla. Kun ollaan yhtä, puolison pahoinvointi lisää omaa tuskaa. Hyvinvoinnin puute vaikuttaa samoin.
Hyviä puolia on runsaasti. Elämä on rikasta kaikella muulla tavalla paitsi taloudellisesti. No, kaikilla muillakin kuuluu olevan jatkuva rahapula riippumatta omaisuuden määrästä, joten se ei ole ongelma. Joka päivä saamme syödä riittävästi. Olemme saaneet ison perheen ja se on rikkaus. Meillä on riittävästi hyviä ystäviä. On rauha kotona ja perheen kesken, mikä on suuri siunaus ja onni. Parhaat päivät ovat edessäpäin, ja saamme kokea Jumalan hyvyyttä jo täällä maan päällä.
Olen lukenut Jobin kirjaa, ja tullut hyvin lohdutetuksi. Jobin kirjaa tutkivat kärsivät ihmiset riippumatta hengellisestä taustastaan. Kristittynä minä saan ottaa kaiken Jumalan kädestä. Perheellemme ei tapahdu mitään Hänen sallimattaan. Sairaudetkin palvelevat Jumalan tarkoitusta. Hän puhuu niiden kautta meille; lähiympäristökään ei voi välttyä kuulemasta. Elämä on kaikessa väsyttävyydessään ja syvyydessään antoisaa ja mielekästä.
Paula Hakkola, Vaasa