Kategoriat: Ajankohtaista

Tänään toiseksi vanhin lapsi muuttaa kotoa omaan elämään. Tavarat on muutettu suureksi osaksi. Pitkin viikkoa on viety jotain, siivoiltu ja tutustuttu uuteen ympäristöön. Isoveli Etelästä tuli muuttoavuksi, ja lisäksi serkkupoika. Iloinen ja samalla haikea asia tuo lapsen kotoa irtautuminen.

Aamuvarhaisella, jo kolmelta lähtivät kaksi nuorinta liitokiekon SM-kisoihin Etelään. Menoa ja tuloa siis vielä riittää meikäläisen elämässä ja hyvä niin. Nyt jo aavistelen hiljaisempia aikoja tulevan vuosien kuluessa. Sekin on kaksitahoinen asia: iloista, mutta haikeaa.

Olen viime aikoina varoitellut harhaopeista, ja astunut Jonkun varpaille. Tämä Joku kävi vastahyökkäykseen entiseen tyyliinsä, vaikka en muistanut odottaa. Miten aina unohtuukin, että niin käy! Arille nimittäin tuli äkillinen keuhkonkuume eilen. Kuume kävi lähes 39 asteessa tietääkseni, mutta jotenkin tuntui, että Arin vastustuskyky on aika hyvä tätä nykyä: kun antibiootit aloitettiin, lääke alkoi heti purra ja kuume laskea. On ollut aikoja, ettei tahtonut mikään rohto auttaa, ja meinasi tulla hätä, eikö mikään enää tehoa. Muutenkin Ari vain tapaansa naureskeli. Uskomaton tyyppi! Muistelen, että joskus aiemmin tuolla kuumeella hän on ollut aika lailla saavuttamattomissa ja poissa pelistä. Nyt tuntui että hän oli "ällillä" koko ajan.

Kumminkin menen aika lailla mykäksi toisen avuttomuuden edessä. Olen itsekin sanaton. En osaa rukoillakaan. Tuntuu että sanat on jo sanottu. Nyt vain katsotaan miten käy. Rukoilimme rukouksen joka kuullaan: Herra Jumala, jos tämä on sinusta, otamme tämän sinun kädestäsi ja hyväksymme sen. Jos tämä ei ole sinun lähettämäsi vaan vihollinen tällä kiusaa, vastustamme sitä Jeesuksen nimessä. -Ei tarvita kummallisia temppuja tai ansioita. Ansiot on jo ristillä ansaittu ilman että me olemme mitenkään vaikuttaneet asiaan. Saamme ottaa vain vastaan sen mitä puolestamme on jo tehty. Miten helpottavaa!

Se, että vastahyökkäys tulee, todistaa viholliseen osuneen. Samalla hän paljastaa itsensä. Me olemme kuitenkin turvassa Jeesuksen veren suojassa, eikä meille tapahdu mitään Hänen sallimattaan. Herra varjelee omansa, ne jotka häneen turvaavat. Meidän vilpittömyytemme tai hyvyytemme ei anna mitään suojaa meille, mutta Jumalan sanassa ja Jeesuksen veressä on luja turvakallio ja suoja kaikissa tilanteissa.

Erittäin ajankohtainen on ollut Jouko Niemisen uuskarismaattisuudesta kertova 18s pitkä juttu, jossa hän omakohtaisesti kertoo kokemaansa sekä varoittaa seurakuntaa. Koen sen raittiiksi, ja olen Jumalalle kiitollinen että Hänellä on vielä palvelijoita, jotka uskaltavat nousta vastustamaan väärää. Tämän em. opin yksi harha ja suuri eksytys on sekin, että ihmiset eivät uskalla arvostella sitä, mitä heidän omassa seurakunnassaan tapahtuu, vaikka se olisi kuinka pöhköä. Tämä on minun näkemykseni. Toivotaan että joku muu tekee jotain. Ei oteta vastuuta. Se on tietysti maailman malli, mutta uskovat ovat hyvää vauhtia ottaneet saman käytännön. Itseäni hirvittää se, että mennään käsien alle, jotka tuovat vääriä henkiä, ja ties mitä mukanaan. Jo kauan sitten eräs ystäväni huokaili: kuka vapauttaa nämä ihmiset, sitten kun he ovat virrassa niin syvällä ja vauhdissa, että mitään ei voida. Niin, kuka vapauttaa? Kun ollaan lähdetty virtaan, sieltä on vaikea päästä pois, kun ei enää halutakaan. Halutaan mieluummin uskoa valhe.

"Tuon laittoman tuleminen tapahtuu Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla, tunnusteoilla, ihmeillä, ja kaikilla vääryyden eksytyksillä niille, jokta joutuvat kadotukseen siksi, etteivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua. Sen tähden Jumala lähettää heille väkeävän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan ovat mielistyneet vääryyteen." 2 Tess 2: 9-12

Jos olet ollut mukana jossain väärässä mutta haluat elää totuuden mukaan, niin sanoudu irti siitä missä olet ollut mukana. Tänään Raamattuavain ekstrassa henkilö kertoi, kuinka vapautus harhaopissa mukana olosta tuli vasta kun ääneen yhdessä sielunhoitajan kanssa rukoili vapautusta ja Jeesuksen veren suojaa. Sen jälkeen alkoi uskonelämä aueta.

Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta merkkiä Hänen paluustaan ja aikojen lopusta, Jeesuksen ensimmäinen sana oli varoitus: "Varokaa, ettei kukaan teitä harhauta." Tästä voit lukea Matteuksen evankeliumin 24. luvussa.

Päivä pitenee kukon askeleen verran joka päivä. Valon lisääntyminen tuntuu hyvälle. Toivon ja rukoilen valon lisääntymistä sydämissämme sitä myötä, kun pimeys maailmassa syvenee.

Heleää helmikuut, arvoisat lukijani!