Kategoriat: Muu kirjoitus
4/05 Julkaistu Pohjalaisessa nimellä Heikoimman lenkin mukaan. Se onkin hyvä otsikko tälle jutulle!
Vaasaan suunnitellaan senioritaloa keskustaan. Kuulostaa tosi hienolta. Sillä ehkä saadaan vedettyä väkeä kaupunkiin, ja palveltua kaupungin asukkaita. Jotenkin tulee kuitenkin vähän haloo-olo. Lääkäripalvelut eivät toimi noin yleisesti ottaen. Itselläni on kyllä myös myönteisiä kokemuksia ja olen saanut apua. Omalääkärille on lähes mahdotonta päästä.
Vaasassa - kuten kai koko maassa - on köyhiä, jotka yrittävät päästä yhteiskunnan tarjoamia palveluja saamaan. Sitten on rikkaita, jotka menevät suoraan yksityislääkärille, jolla käynti maksaa nykyisin (kuuleman mukaan) niin paljon ettei vähävaraisella ole mitään asiaa vaikka olisi asiaa. Kuilu on kasvanut hyvätuloisten ja toimeentulon rajalla roikkuvien välillä.
Tulee surullinen olo. Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu. Kuitenkin varoja riittäisi sopivasti kaikille tarpeellisiin asioihin, jos olisi halua. Totta kai vaativasta työstä on maksettava sen mukainen palkka, ja joka ei työtä tee, saa nauttia sellaisista asioista, jotka eivät maksa mitään. Kuitenkin perusturva terveyspalveluihin pitäisi olla jokaisella. Sitten voidaan puhua mielestäni hyvinvoinnista. Heikoimman lenkin mukaan asioita on mitattava.
Jospa tästä seuraa jotakin hyvää kuitenkin. Maissa, jossa ei ole tietoakaan terveyspalveluista, ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen. Kun ihmisapu loppuu, voi Jumala alkaa toimia. Liian hyvin on kaikki maassamme, yltäkylläisyyden satoa niitämme. Tyytymättömyys on suuri ja lisää pitäisi saada kaikkea. Ehkäpä paremmat ajat koittavat köyhyyden vielä lisääntyessä. Kun parantumattomat sairaudet ja epidemiat lisääntyvät, ei lääketiede pysty auttamaan niitäkään, joilla on rahaa. Kenties sitten tulee muutos. Tai sitten ei.
Ei kannata katkeroitua eikä masentua. Terveys tai sairaus, raha tai sen puute eivät ole onnen tae. Aurinko paistaa edelleen sairasvuoteelle siinä kuin terveellekin. Köyhä ja rikas saavat nauttia siitä yhtäläisesti. Asenteemme vaikuttaa aika paljon siihen miten asiat koemme. Kukapa tietää, mistä suurin siunaus seuraa. Aika sen vain näyttää.
Paula Hakkola, Vaasa