Kategoriat: Ajankohtaista
Nuortenkirjat saivat taas väistyä, ja se on merkki, että täältä tullaan Elämä! Kaivoin esiin Lutherin Syvyydestä minä huudan -kirjan pitkästä aikaa. Tuntui, että nyt on tilausta sen lukemiselle, ja alkaa myös olla voimia siihen. Vaikka se on 500v vanhaa tekstiä, niin se on ymmärrettävää ja selkeää.
Tein myös kirpputorilöydön. Kirjan nimi on "Kuin hiljainen tuulenhyminä" ( Mel ja Nona Tari ). Sen käsiini osuminen oli johdatusta. Siinä käsitellään asioita, joita itse kyselen ja pohdin näinä päivinä. Kirja kertoo Indonesian herätyksestä joskus 1960 -70 luvulla. Pääpaino on Jeesuksen tuntemisella, ja hänen lähellään elämisellä. Kirjoittaja opettaa myös ilosta , niin että tein oivalluksia. Sain kirjasta aineksia oman Jumala-suhteen rakentamiseen. Sikälikin kirja tuntuu hyvältä, että se kohdistaa katseen Jeesukseen ja Jumalan sanaan Raamattuun. Silloin osoite on oikea.
Olen muutaman viikon sairaslomalla työstä. En ymmärrä Jumalan teitä. Kuitenkin luotan ja turvaan Häneen. Kun ei minkäänlaisia voimavarastoja ole näiden yli 20 ms-vuosien jälkeen, niin ei ole. Ei tarvita paljon ylimääräistä, niin alkaa pohja näkyä. Jos en jaksa olla Aria kohtaan sellainen kuin mielestäni pitää, silloin tiedän että olen liian uupunut. Ari on tärkein ihmiseni, ja minä hänelle tärkein. Koen, että Jumalalla on jotain erityistä varattuna tälle ajalle. Hän haluaa puhua jotain mitä en vielä tiedä. Usein se tapahtuu kirjojen kautta. Tänäänkin sain suoria vastauksia käsillä oleviin asioihin. Suoraa puhetta. Saan kulkea ahdingosta ahdinkoon, mutta myös voimasta voimaan. Tällaista on Jumalan johdatus! Haluan päästä syvempään Jumalan tuntemiseen. Kun sellaista pyytää, pyytää ahdinkoa. Mutta Jumala antaa rukoukset rukoiltavaksi, ja Hän itse myös vastaa niihin.
Joitakin aikoja sitten eräs ystävä pyysi rukoilemaan, että saisi olla Jumalan käytössä; että Jumala voisi häntäkin käyttää. Ei mennyt kuin pari päivää, ja hänelle tuli totisesti tehtävä. Itse olen kokenut joskus samaa. Kun sitten Jumala oikeasti alkaa puhua ja käyttää, tulee melkein paniikki: en minä Herra kuitenkaan aivan tällaista tarkoittanut. Kuitenkin syvällä sydämessä on tuntemus siitä, että Jumala on tämän takana, vaikka melkein kokee syyllisyyttä, kun läheiset joutuvat
Jumalan käsittelyyn. Näin käy, kun elämme Jumalan yhteydessä: lähimmäisemme joutuvat myös Jumalan puhuttelemiseksi, enemmän kuin kuvittelimme. Silloin on luotettava vakaasti Jumalan hyvään suunnitelmaan. Hän ei tee virheitä rakkaittemme kohdalla. Jumalan täytyy riisua ihminen, ennen kuin mitään uutta voidaan pukea ylle. Ei likaisten vaatteiden päälle voi pukea puhtaita, uusia vaatteita. Ensin on pestävä puhtaaksi ennen kuin uudet vaatteet voi pukea. Ei uutta viiniä panna vanhoihin leileihin, muuten ne repeävät.
Itse huomaan, että kuvittelen Jumalan aivan liian pieneksi. Mittaan Häntä oman mittapuuni mukaan. Kuitenkaan Jumala ei mahdu minun mittoihini eikä kaavoihini. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kaukana ovat Jumalan ajatukset minun ajatuksistani ja Hänen tiensä minun teistäni. Ja taivas ja maa ovat niin kaukana toisistaan kuin minun ja Jumalan ajatukset toisistaan. Ei ihmisen järki riitä käsittämään.
Sateinen ja pimeä päivä kääntyi aurinkoiseksi iltaa kohden. Meidän nuoriso lähti ultimatea pelaamaan serkkutytöt mukanaan. Lauantaina valmistaudumme taas hautajaisiin. Raamattu sanoo, että on hyvä viihtyä surutalossa. Sananlaskuissa sanotaan, että raskaiden asioiden käsitteleminen on raskasta. Olen samaa mieltä. Joidenkin elämä on tasaisen rauhallista aina. Itse olen vuoroin pimeässä laaksossa, ja kohta taas korkeilla kukkuloilla. On hyvä kun sen tietää, niin saa odottaa auringon pilkahdusta silloinkin, kun on vielä pimeää!