15.04.2025 - Hiljaisen viikon tiistaina

Aurinkoaamu. Onneksi puin kuitenkin pitkän palttoon päälle, säärystimet jalkaan ja päähänkin jotain, kun menimme aamukahville kesäkatokseen, alias entinen roskakatos. Näppejä paleli, yritimme pitää sormia kahvikupin ympärillä, sillä katos oli varjossa ja siellä oli yön jälkeen vielä kylmä.

Vein yhden

muratin aurinkoon katoksen seinustalle. Sisällä on kasvamassa pieniä samettiruusuja, siemenet pikku-Niilon toissa vuoden äitienpäiväkukan satoa Serkkulasta. Pelakuita olen juurruttanut joitakin, yhden punalehden. Purkit loppuvat, täytynee mennä kaivelemaan roskiksia.

Eilen olin kevään huippupäivä,

pyöräilimme sunnuntaina Vikingan rannassa ja siellähän oli aivan kesäkeli, mitä nyt muutama jäälautta jossakin rannassa. Eilen siis pääsin uimaan. Onneksi pukukoppi on ollut talven yli rannassa, joten ei tarvitse Sepon seisoa pyyhkeitten kanssa rouvaansa suojaamassa. Kohtalaisen turhaa se olisi joka tapauksessa, mutta mukavampi kun on seinällinen koppero, jossa pukeutua.

Erinomainen päivä eilinen

oli sikälikin, että täkäläiset lapsosemme kävivät meitä virpomassa, koska emme ole lankalauantaina maisemissa. Lähdemme virvotuttamaan itseämme etelän suuntaan jos Herra suo. Piilotimme suklaamunan joka lapselle katokseen tai sen ympäristöön, joillekin tänne sisätiloihin. Jospa tästä tulisi perinne, se olisi hauskaa. Kun omat lapseni olivat pieniä, pääsiäisaamuisin he etsivät munia, jotka olin piilottanut.

Pääsimme onneksi 

myös messuun. Kävin siellä jopa kaksi kertaa. Nimittäin kun pääsimme kotiin, huomasin, ettei armas mieheni olekaan tuonut käsilaukkuani kotiin. Palvelu on joko huonontunut tai rouva on käynyt liian vaateliaaksi. Epäilen jälkimmäistä. Olenhan toki koko aikuisikäni osannut huolehtia omista tavaroistani, mutta nyt olen käynyt lepsuksi, kun Seppo on aulis auttamaan. 

En kuitenkaan käräyttänyt hermojani, en tällä kertaa, vaan lähes rauhallisesti köröttelin takaisin kirkolle ja sieppasin kassini eteisestä. Siellä olivat virsikirjani, ja siksi luulin Sepon tuovan laukkuni, koska virsikirjat ovat painavia. Saa sitä luulla. 

Meillä on tosi usein epäselvyyksiä siitä, mitä toinen tarkoittaa. Minun sanomiseni ovat monesti suuntaa antavia ja epätäsmällisiä, eikä Seppo ole oppinut ollenkaan arvailemaan oikein, koska taipaleemme on vasta 6 vuoden ikäinen. Kerrankin etsimme hyvän tovin hiusturbaaniani. Sepolla ei ollut hajuakaan, mitä pitäisi löytää, mutta kovasti hän etsi kanssani. Kun viimein ymmärsin kertoa, mitä olen oikeasti etsimässä, kävi ilmi, että kyseinen hiuspyyhe oli jo saunavadissa valmiina.

Tuli paussi,

kun luimme yhdessä Raamattua ja hartauskirjoja. Jopa raamatunluvusta olen osannut kehitellä tappelunaiheen. Mielestäni Seppo omii enemmän lukemista kuin jättää minulle. Käyttäydyn tosi lapsellisesti ja teen siitä kyllä parannusta. Tänään en riidellyt ollenkaan, muistaakseni, vaikka Seppo oikeasti lukikin enemmän, kun ei huomannut, että luku loppui heti seuraavan sivun yläreunassa.

Aikomukseni

oli kirjoittaa tänään leipomisesta, mutta pääsen siihen nyt vasta. Minullahan pääsi eräs leipäjuuri loppumaan jossain vaiheessa. Sen jälkeen tein pienen leipomuksen ja käytin siihen kuivahiivaa. Jätin valmiista taikinasta reilun desin taikinaa kulhoon, kun tein sämpylät. Lisäsin kulhoon kylmää vettä puolisen litraa. Sen jälkeen jauhot, suolan, öljyä ja jotain siemeniä - chian ja auringonkukan, muita ei ole kaapissa ollut hetkeen. Taikina sai olla peiteltynä jotain 6-8 tuntia pöydällä, jolloin se oli kohonnut - ei hirmuisesti, mutta kuitenkiin.

Sen jälkeen olen tehnyt samoin aina, kun leivon taikinasta sämpylät: jätän taikinajuurta, ja lisään veden, jauhot ja muut. Ja hyvää tulee, hiivaa ei tarvita. Annan taikinan levätä jääkaapissa tai parvekkeella viileään aikaan kunnes on aika taas leipoa, 2-6 päivää.

Olen viime aikoina

leiponut itselleni jälleen gluteenittomia sämpylöitä, sillä suolistoni meni melkein oikosulkuun, kun erään kerran söin paljon vehnää ja muuta gluteenijauhollista. Välillä taikinani on jäänyt liian löysäksi, ja silloin sisältö on taikinaista, ei niin miellyttävää, mutta ihan syötävää. Viime kerralla tuli oikein sopivia. Kuvassa näet kyseiset sämpylät.

Joku on iljennyt moittia käsialaani, mutta jokainenhan näkee heti, mitä kulhon kyljessä olevassa teipissä lukee: gluteeniton, kauraton, sisältää durra- ja teffjauhoja.

Sepolle teen kyllä

rukiisia leipäsiä, ja ne ovat niin maukkaita, että syön niitä itsekin aina leivottuani. Jätän ison muovikulhon reunoille taikinaa, levitän sitä niin, ettei se pääse homehtumaan, vaan sitä on sopivan ohuesti kulhon seinillä. Päälle laitan pyyhkeen, jätän reunaan ilmaraon ja säilytän kulhoa yläkapissa pyyhe päällä kunnes taas leivon.

Vielä kerron yhdestä asiasta!

Eilen ja tänään olen päässyt uimaan mereen omasta rannasta, siis Vikingan rannasta, jonne on meiltä matkaa kilometrin verran. Ihan oma uimakoppi ja ranta odottaa siellä, ja veden lämpötila tänään oli googlen mukaan +1,2 astetta. Eikä ketään muita pyrkimässä mereen, mikä on minusta merkittävä asia. Pidän ihmisistä ja seurasta, mutta kuormitun siitä. En kai osaa olla sivussa ja hiljaa omissa oloissani, jos muita on lähellä, vaan alan jutella ja seurustella heti ja se kuluttaa voimiani. Asiassa on tuo kääntöpuoli, vaikka tosiaan minusta on mukavaa viettää aikaa ihmisten kanssa. Jos tapaan monia ihmisiä päivän aikana, seuraavana yönä valvon ja migreenikin tulee helposti silloin.

Se on merkillistä, 

että vesi tuntuu kyllä jääkylmältä, kun menen uimaan, ja aluksi haukon henkeäni jonkin aikaa. Mutta minun ei tule varsinaisesti kylmä eivätkä hampaani kalise. Tietysti käteni ovat kontassa ja kankeat, kun nousen vedestä. (Tänään lisäsin uintirukoustani Isämeidän -rukouksen, Herran siunauksen ja sota-asun lisäksi Te ette valinneet minua -jakeisiin.) Pukukopissa puen lähes ensimmäiseksi lapaset ja villasukat ylleni, sillä siten on helppo vetää paitaa ja kalsaria ylle,  kun vaatteet eivät tartu nihkeisiin käsiin ja jalkateriin. Olen itseoppinut tuossa asiassa! Olo on taivaallisen kevyt ja pirteä uimisen jälkeen. Sitten pyörillä kotiin nauttimaan olosta. Ps 50:15:

Pitkäperjantaina pidän rukouspäivän - tasatunnein, jos mahdollista! Jos olet mukana, voit laittaa minulle viestiä, mutta se ei ole välttämätöntä. Voit ilmoittautua suoraan Taivaan Postitoimistoon, joka on Ps 50:

Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

On aika

lopetella, sillä kone yrittää tiltata joka välissä, mutta ei ole vielä onnistunut poistamaan tekstejäni, sillä olen ennättänyt tallentaa ne.        Siunausta alkaneeseen hiljaiseen viikkoon, sinulle rakas ystävä! Moni teistäkin menee varmasti kiirastorstaina kirkkoon ja ehtoolliselle. Niin mekin. Siunattua pääsiäisen aikaa myös - kirjoitan taas kun ennätän ja jaksan!