10.04.2025 - Singer-mallia oppimassa

Olimme tiistaina ensimmäisessä senioritapaamisessa. Se oli kirjastossa, sinne piti ilmoittautua etukäteen. Ihmettelin aiemmin, mitä ihmettä singerillä on tekemistä vanhusten kanssa, ompelukonehan siitä tulee mieleen. Asia selvisi, kyse olikin Finger-mallista.

Finger-malli tarkoittaa

viittä osa-aluetta, joista meidän pitäisi huolehtia itsemme kohdalla: Liikkuminen, syöminen, nukkuminen, aivojumppa ja sosiaalinen elämä. Tapaaminen kesti 2 h ja puolivälissä mietin, kehtaanko nousta venyttelemään, mutta juuri silloin pidettiinkin 10 min jumppa. Se näytettiin valkokankaalla kuten tapana on. Se oli oikein passeli. Luulin, että se kestää kauan, mutta se oli sen verran nopeasti vaihtuva liikkeineen, että sujui hujauksessa.

Tänään yritämme

muistaa avata tv:n kanavalta 33,66 tai 99 riippuen onko kyse kaapelista tai jostain muusta. Sieltä näkyy onniTV, jos se nyt näkyy sinun paikkakunnallasi, en tiedä. Se on senioreille suunnattu aivojumppa, musiikkiohjelma, virkistystä ja keskustelua, ohjeita ja varoituksia huijareiden varalta. Se näkyy ma-pe klo 11-13. Jospa sieltä saisi pientä potkua, sillä luento painotti kovasti liikkumista. Terveellinen syöminenkään ei oikein pure, jos ei liiku. Tarvitaan kaikkia noita viittä, kuten me jokainen tietysti tiedämme.

Itselleni tuli mieleen,

että me taidamme Sepon kanssa olla varhaissenioreita, vähän kuin teinejä. Kouluttajien puhe oli hiukan kuin lapsille suunnattu, hidasta ja ystävällistä. Seppo tosin sanoi, että puhe oli sopivan hidastempoista, niin että hänkin ehti kuulla. Olihan joukossa iäkkäitäkin ihmisiä, joten hyvä niin. Kysymyksiä sateli paljon eikä kaikki ollut ollenkaan selvää.

Minulle selvisi

seniorilinjan ja seniorineuvolan ero, en ole sitä ymmärtänyt. Seniorilinja on puhelinlinja, jonne vanhukset voivat soittaa tavallisen hyvinvointialueelle soittamisen sijaan. Tosin viereinen mummo sanoi, että hän ei ole päässyt kertaakaan läpi. Soittopyyntöä ei kai voi jättää, vaan pitää odottaa kärsivällisesti, että puheluun vastataan. En taida olla niin kärsivällinen.

Seniorineuvola

taas on 65 v täyttäneille ja ehkä vähän nuoremmillekin, jos ovat eläkkeellä. Sinne on mahdollista päästä ilmaiseen terveystarkastukseen joka toinen vuosi tai miten on tarpeen. Sen kautta saa samalla lähetteen verikokeisiin, jossa voi käydä ennen tarkastusta. Lääkelista, verenpainelista ja terveyttä koskeva lista tulee postissa tai netin kautta, ja listat viedään mukana tarkastukseen mennessä. Itsehän olen tilannut meille sieltä ajan, ja se on ensi kuussa. Lääkäripalveluja ei sen sijaan saa tuota kautta. Perussairauksiin siellä kiinnitetään huomiota, siis niihin, mitkä uhkaavat eniten meikäläisiä, siis kolesteroli, diabetes, verenpaine ja sydänsairaudet.

Sen ymmärsin

luennolla, että stressi on paha juttu, mutta sitähän on mahdoton välillä välttää. Se oli ilouutinen, että muutama liikakilo kuulemma on hyväksi ikäihmiselle. Ihan mukava tapaaminen se oli. Juttelin jälkeen päin erään rouvan kanssa, joka oli taannoin työkaverini päiväkodissa. Muistin ensin, että hän oli jonkun lapsen äiti - no, siitä on aikaa yli 30 vuotta, joten muisti saattaa hiukan viirata noin pitkän ajan jälkeen. Hän muisti jopa nimeni ja sanoi lukevansa aika ajoin sivujani; se oli innostavaa kuulla.

Pärjään

migreenin kanssa paremmin nyt, kun nukun enemmän. Eilen olin koko päivän väsynyt ja se edeltää selvästi migreeniä, mikä tulikin aamuyöllä. Mutta sain siitä huolimatta vielä nukutuksi, kun laitoin jääpussin päähän ja nappasin kofeiinitabletin. Panadolin olin ottanut jo nukkumaan mennessäni, sillä silloin pää alkoi ilmoittaa olemassaolostaan.

Olenhan kertonut kätevästä jääpussista?

Tiskipesuainetta muovipussiin, pussi varalta toisen pussin sisään ja se pakasteeseen. Pysyy kauan kylmänä ja se on tahkeaa jäätä, sen saa väänneltyä päähän sopivaksi, kun sen jäädyttää litteänä. Tein kankaasta siihen pussin, jossa on sivussa 5 sentin aukko, josta saan jääpussin sisään. Näin jääpussi pysyy kankaan sisällä, ei putoa sieltä eikä ole liian kylmä iholle. 

Eräänä yönä pussukka oli eksynyt Sepon selän alle ja mennyt rikki. No, sotku ei ollut iso, mutta ikävä, joten olisi kannattanut etsiä karannut pussi käsiin, kun se hävisi yön aikana. Voihan jääpussin laittaa vaikka huivin tai lapasen sisään, mutta kannattaa sulkea se kunnolla, muuten jääpussi on koko ajan karkuteillä.

Kävimme kevätretkellä

Onkilahden rantamilla jonain päivänä. Oli pohjoistuuli, mutta aurinko paistoi. Kahvittelimme (kofeiinitonta), mutta sitä ennen jouduin käymään uudestaan kotona, sillä maito unohtui, enkä pysty juomaan kahvia ilman maitoa, on liian pahaa minulle. Kävelimme sieltä hautausmaalle, toimme pois kynttilälyhdyn Arin haudalta, ja kävimme katsomassa syksyllä kuolleen ystävän hautaa, jonne oli tuotu hautakivi. Kivi oli ihan Siskon näköinen, valkoinen, ja siinä oli lasiovi aukkoon, johon voi laittaa kynttilän ja kaksi enkeliä istumassa kiven päällä. Se oli kaunis.

Tänään suunnittelen

uimahallireissua ihan itsekseni kenties. Eilen kävimme syömässä yhdessä lankomiehen ja vaimonsa kanssa, sen jälkeen veimme tavaraa autolla äijäkirppikselle Kauppapuistikolle Sepon tallilta ja sen jälkeen kävin avannolla - avovesihän meri jo on. Tuuli oli 10m/sek, mutta ei se minua haitannut. Pidin tosin kiinni kaiteista ja uin paikallani, sillä en ottanut turhia riskejä, kun muita uimareita ei ollut. Ja vaikka olisi ollutkin, olisin tehnyt samoin. Tuuli niin, että toivoin, ettei pipo lähde tuulen mukana. Vesi oli vilpoista, mutta ihanaa. Huomaan nauttivani eniten, jos saan ihan yksin polskutella. En kaipaa sosiaalista elämää avantoreissulleni. Pääsiäisen jälkeen sisäsataman paikka suljetaan, mutta sen jälkeen onkin jo rantapaikoissa mahdollista uida.

Olinhan minä

teatterissakin tiistaina. Lapsenlapsi esiintyi ryhmässään yhdessä muiden balettiryhmien kanssa ja sitähän oli lysti katselle. Tietysti sitä omaansa sieltä eniten tähyili, mutta mukavaa tipsuttelua se oli kaikki tyynni. Seppoa ei teatteri kiinnosta, joten menin Outsin kanssa. Oli mukava reissu.

Kevät näyttää

kiireiseltä, sillä meillä on monia menoja. Välipäiviäkin pitää olla, että ehdimme tehdä kotihommia ja levätä. Olen ommellut jotain ensi joulua ajatellen lapsenlapsille. Sehän on toki salaisuus, joten en voi kertoa, mutta se on jotain ihan tavallista ja tarpeellista. Samalla olen kuunnellut romaania Sepon antamasta laitteesta. Olen minä niitä lukenutkin. Sudokuja en ole saanut tehdyksi, ei aina kiinnosta, mutta ne ovat hyvää aivojumppaa nekin.

Änkesin katsomaan onniTV:tä,

joten jatkan illalla. Tuo ohjelma oli kiva, teimme mukana joitakin venytyksiä ja vanutuksia. Oli musiikkia ja muuta kivaa. Katsotaanpa huomennakin, jos ehdimme. - Jahas, tässä välissä huiskaisin kirjoitukset tiehensä, se käy kätevästi... Yritän uudestaan ja tallennan joka välissä.

Lounaaksi söimme toissapäiväistä pinaattikeittoa, jonka olin tehnyt mangoldiasta ja palmukaalista. Se on yksi lempiruokiani. Lisäksi keitin muutaman munan kummallekin. Lähdin sen jälkeen yksin uimahalliin, mutta sain seuraa vesijuoksualtaassa eräästä tuttavasta. Uin 500 m, hitaasti, koska en pääse nopeammin. Tällä kertaa muistin ottaa uimalasit mukaan, mutta hiustenhoitoaineen unohdin kotiin. On pakko tehdä lista ennen seuraavaa uimahallikeikkaa, kun joka kerta unohtuu jotain.

Pukuhuoneessa juttelin erään rouvan kanssa seniorineuvolasta sekä onniTV:stä, joista hän ei ollut kuullutkaan. Minun on aina pakko kertoa kaikille, mitä uutta olen oppinut. Se kuuluu minun luonteeseeni. Tiedän, että joillakin ei käy mielessäkään, että kertoisi kenellekään, sekin on luonnejuttu.

Maa on valkoisena

lumesta, iltapäivällä sitä alkoi sataa. On valoisaa, mutta ikävän talvista. No, lumi sulaa nopeasti, lähtevätpä katupölyt samalla. Niin, uimahallista palatessani kävin Palosaaren kirjastossa. Lainasin lisää luettavaa ja kuunneltavaa. Onneksi löysin muutaman kirjan. Anne Tylerin kirja on toinen niistä. Joistakin hänen kirjoistaan en ole pitänyt, mutta jokin taas on ollut hyvin mielenkiintoinen. Katsotaan, millainen on tämä kirja, jonka tänään lainasin.

Kohta luemme

Sepon kanssa Vanhasta Testamentista pari lukua. Seppo jatkanee Nouwenin kirjan lukemista meille. Se on ihmeen suljettua tekstiä. Joka kerta mietimme, mitä ihmettä tämä nyt tarkoitti. Tekstiä pitää ikään kuin paloitella ja avata, että sitä ymmärtäisi. Toki jotkut kohdat ovat selkeitäkin.

Alkoi väsyttää. Joka ilta lukiessamme haukottelemme molemmat niin, ettei lukemisesta tahdo tulla mitään. Yritän kuitenkin olla valppaana, sillä Sepolla on taipumusta lukea tekstiä uusin sovituksin aivan aikomattaan. Välillä tulee todella hauskoja versioita, mutta sehän ei ole tarkoitus, kun Jumalan sanaa luemme.

Toivotan vaan siunattua loppuviikkoa ja alkavaa hiljaista viikkoa viikonlopun jälkeen. Jeesus kanssasi!