31.05.2024 - Kerron kesäisestä päivästä

Eilen oli mitä ihanin uimaretki ja -hetki, kun pyöräilimme aamulla Mansikkasaareen ja minä kävin uimassa. Veden pinta oli rasvatyyni, sää aamulla raikas ja lämmin. Pyöräillessä tuulenhenki virvoitti.

Viereinen ruusu on vuoden takaisen äitienpäiväruusun toinen kukka, joka kohoilee kohti taivasta, niin että kameri piti nostaa korkealle kuvan saadakseni.

Uinnin jälkeen

joimme aamukahvit ja luimme Raamattua ja Seppo luki Kutsumus-kirjaa, josta keskustelimme. Lounaaksi tein salaattia ja söimme lempimakkaraamme, homejuustolla ja valkosipulilla maustettua.

OIkealla saman ruusun alempi kukka, joka on helpompi kuvattava. Ihmettelen, että tämä alkoi kukkia - talven se oli kellarissa, leikkasin sitä syksyllä vähäsen. Ajattelin vain kokeilla, mahtaisiko se lähteä kasvamaan ja kukkimaan. Olen kiitollinen ja iloinen, että alkoi!

Lukuhetki oman kirjan parissa,

menossa mukava romaani.

Vasemmalla mummonpalsamin taimia. Eivät vielä isoja, mutta eivätköhän ne siitä kasva ja kuki. Valkoisen kannun löysin roskiksesta keväämmällä, olen siitä iloinen! Siinä on lähes 3 vk sitten saamiani neilikoita, muutama niistä, nyt jo lyhytvartisiksi lyhentämiäni.

Iltapäiväkahvit

sängyllä, lukemista kummallakin. Kukkien kastelua tietysti välillä.

Kannoin taimet

parvekkeelta eteiseen, kaivoin istutuslapion ja työhansikkaat esille. Palmukaalin taimia.

Aurinkorasvaa nahkaan,

etten pala, kun kyykin Serkkulan kasvimaalla.

Serkkulasta tuomani ruohosipuli oikealla. Kokeilen kasvattaa sitä ruukussa parvekkeella. Onko jollakin kokemusta, mahtaako se menestyä?

Lähdimme ajelemaan,

maamme aurinkoisimmasta kaupungista sisämaahan päin. Emme päässeet Laihiallekaan asti, kun taivas peittyi edessämme tummiin pilviin, jotka epäilemättä tuovat sadetta. En voinut kuin nauraa! Ei edes saappaita mukana, vaihtovaatteista puhumattakaan. Ja taattu vesisade vastassa. Salamakin vilahti silloin tällöin ja ukkonen jyrähteli.

Matkalla poikkesimme

kahville, marketissa oli kakkukahvitarjoilu, sepäs sattui sopivasti.

Oikealla kuolemattomuuden yrtti. Innokas kasvamaan, syötävä, vähän kitkerä. Tarttuu kärhöillään kiinni mihin saa otteen. Kesän parvekkeella, talven sisällä. Menestyy hyvin.

Sateessa juoksimme

autolle. Ja perillä sisälle Serkkulaan samaa vauhtia.

Oli hauska pitää sadetta,

ja viettää aikaa serkun perheen kanssa. Söimme yhdessä ja olimme vaan. Ja jossain vaiheessa sade loppui! Lainasin Timoteuksen saappaita ja siirryimme tutustumaan paikallisiin sääskiin, jotka ovat lämmön myötä virkistyneet nauttimaan ihmisten seurasta.

Mikäs oli kylväessä mangoldin siemeniä valmiiseen peltoon! Ja istutellessa palmukaalit riveihin! Seppo kylvi persiljan ja laski vettä kastelukannuun, niin että sain kasteltua kaiken. Sade oli lopulta kastellut vain pinnasta, mutta maa ei pölissyt. Ai, että minä nautin!

Vielä me

joimme kahvitkin ennen lähtöämme. Ja aurinko paistoi! Palasimme sateettomaan kotikaupunkiin vasta illalla, sillä matkalla poikkesimme isoon ruokakauppaan, jonne oli asioita. Menimme muka äänestämäänkin samalla, ja ajatushan oli oikea, mutta äänestyspaikka ei ollutkaan auki tuolloin tuossa paikassa. Tänään siis lähikirjastoon äänestämään myöhemmin päivällä!

Vasemmalla valkoisessa "lintuhäkissä" pihalta lipputangon vierestä kaivamaani suikeroalpia. Viime vuonna se kukki kauniisti parvekkeella, nyt olen laittanut sitä amppeleihin myös ulos kesäkatoksen etelänpuolelle. Punainen ruusu ikkunalla sen vieressä.

Suihkussa virkistyin

ennen nukkumaan menoa ja nukuin hyvin. Nyt on menossa vaihe, että olen saanut Panadolilla ajettua migreenin nurkkaan häpeämään toissapäivän jälkeisen migreenipäivän jälkeen jokaisella sen yrityksellä. Mutta lepohetkiä on pakko muistaa pitää!

Seppo meni ulos kahvin kanssa,

minä vasta hetken päästä, kun pikkupojat tulevat meitä hauskuuttamaan. Seppo on varannut Pedrolle risunkeruutyömaan, sillä Pedrohan on työmies, pian neljä vuotta, ja nauttii kunnon hommista.

Tänä aamuna

emme mene uimaan, tulisi liian kiire. Ehkä huomisaamuna taas. Päivällä on liian kuuma, illalla en kenties jaksa, mutta jos jaksan, voimme pyöräillä rannalle.

Vasemmalla kattoon ripustamamme isoin muratti. Sen kasvua ja oloa seuraan oikein mielenkiinnolla! Sen oksat ovat salaa kasvaneet 2-3 metrin mittaisiksi muutamien talvien aikana - huomasin, kun rupesin niitä "purkamaan" vietyämme sen parvekkeelle.

Halusin vaan jakaa näitä kuvia parvekkeelta, tekstiä vähemmän tänään.

Siunattua päivää, rakas lukijani - olkoon sinulla tänään monta ilonpilkahdusta - Sanan kautta löydät, jos avaat vaikka Filippiläiskirjeen 3. luvun ensimmäisen jakeen:

Sitten vielä, veljeni (ja sisareni), iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.