28.05.2024 - Toukotöitä!

Eilen naapurin rouva huuteli patiolta, olenko käynyt uimassa, kun tulimme kotiin ennen puolta päivää. En ole ehtinyt, huikkasin takaisin. Kerta kaikkiaan, on kyllä tahti muuttunut meikäläisellä. Olimme käyneet Sepon kanssa hakemassa erään nostolaitteen ja veimme sen tallille. Päivällä tuli päänsärky ja lapsia leikkimään ja päiväunille meille, ja päivä oli ihana, mutta uimaan en jaksanut illalla enää, vaikka olisin tahtonut.

Olen nopea,

mutta jossain asiassa Seppo on totisesti minua nopeampi. Siinä vaiheessa, kun olen kammennut itseni ylös vuoteesta ja siirtynyt vessan kautta keittöön ja hääräillyt jotain olematonta, kuten keittänyt puuron ja/tai kiisselin, niin Seppo on puistellut petivaatteet, pedannut sängyn, pukenut ja pian syönytkin.

No, minähän lueskelen nettijuttuja, täytän päiväkirjaa ja laitan Päivän Sanan naamakirjaan. Kuviakin pitää valikoida ja lähetellä niitä välillä tänne kotisivulle tuleviksi. Niin, ja päänsärky tai valvominen määrittää myös vauhtiani.

Tänä aamuna joka tapauksessa olimme jo ennen yhdeksää juoneet kahvitkin pihapatiolla. Olin ruohonnut koristeomenapuiden juurelta ruohot pois. Keittiöroskat oli viety mennessämme, ja pyykit ovat koneessa pyörimässä. Seppo lähti tallille, ja minä selvisin koneelle kirjoittamaan, kun jäin itsekseni.

Olen kuvitellut,

että minulla on huono kuulo. Tänä aamuna kuitenkin jouduin lähtemään parvekkeelta sisälle nukkumaan - ampiais-oletettu metelöi sen verran äänekkäästi, mutta tämähän tuli perässä sisälle. Kuka nyt yksin viitsii mellastaa.

OIemme lähdössä matkalle

ensi viikolla. Pyydänkin esirukousta, rakas lukijani! Matkustamme bussilla pienen ryhmän kanssa Lutherin ja Bachin maisemissa reilun viikon. Jospa migreenini säikähtäisi muutosta ja pysyisi poissa. Luotan siihen, että kaikki menee parhain päin, meni sitten miten meni. Eihän tässä muuta voi, kun olen meidät ängennyt porukkaan. Matkalaukut on lainattu jo lapsilta ja suunniteltu matkaa monin tavoin.

Kylmäsäilytystesti on menossa,

nimittäin Sepon silmätipat vaativat jääkaappisäilytystä eikä bussissa, jolla liikumme joka päivä eri paikkaan, ole jääkaappia. Meillä on ruokatermoksessa jäiset pienet muovipullot ja mittari, jonka lukemaa tarkkailemme. Jatkossakin voimme käyttää kyseistä termosta kylmäsäilytykseen, joko kahvimaitopullon tai ainakin noiden silmätippojen suhteen - mökilläkin se voi olla kätevä helteillä. Miksi turhaan ostaa kalliita kapistuksia tätä varten, jos kotoa löytyy rekvisiittaa tarpeeseen!

Ongelma matkaan lähdössä meillä naisilla on

yleensä siinä, ettei ole mitään vaatteita, mitä pukea ylleen, kun lähtee ihmisten ilmoille. Oikeastaan todellinen syy siihen lienee se, että ei ole itseensä tyytyväinen. On väärän kokoinen eikä näytä siltä, miltä haluaisi näyttää. On saanut arvostelua joskus ja se on jättänyt jäljen. Itsekin näen usein itselleni sopivan vaatteen kaupassa, tai siis kirpparilla, sillä sieltä löydän mieluisimmat vaatteet itselleni, jos löydän. Vaate näyttää rekillä sopivan kokoiselta minulle, mutta kun katson numeroa, se näyttääkin mokoma 36 tai 38, mutta todellisuus on toinen. Pitäisi olla 42, että kannattaa tunkea ylleen. Mielikuva itsestä on väärä, ei todellisuus ole sellainen kuin tahtoisin.

Järki sanoo, että riitän ja olen sopiva, mutta tunne sanoo, että en kelpaa. Tiedän, että tämä on monen naisen kokemus. Vaikka riittäisi puolisolle, ei tahdo riittää eikä kelvata itselle. Ja itse on sentään lähinnä itseä.

Löysin leningin

ihan oikeasta kaupasta, kun ei kirpparin tangolta löytynyt. Se oli reilussa tarjouksessa ja mukavan tuntuinen. Mutta väärän värinen. Näette kuvasta, millainen se oli kotiin asti, mutta minkälainen siitä tuli, kun heitin sen pesukoneeseen väripurkin kanssa. Nyt alkaa kelvata minulle. Samalla tuli modistettua vanha, ohut villatakki, joka oli vähän kulahtanut oranssiin. Silitän ne vielä. Lisäksi matka-arsenaaliin kuuluu lapsuudenystävältä saatu pitkä hame. Väri ei ole täysin omani, kelta-oranssi, mutta mukavan tuntuinen. Vielä on melkoista sähläystä ennen kuin matkalaukku on pakattu.

Sitä ennen tarkoitus

olisi saada palmukaalit, siis lehtikaalit, istutetuksi Serkkulan maille jonain iltana. On vähän lastenhoitoakin, mikä on mukavaa tietysti. Eilenkin oli pari lasta iltapäivän meitä ilahduttamassa. Kahvinkeittovuoro on sunnuntain messussa ja Sepolla suntiohommat. Joka päivä pyrimme kuitenkin huilaamaankin. Ja käymään uimassa, mikäli mahdollista. Siis minä uin, Seppo ei ole ryhtynyt siihen edelleenkään, mutta on jo seisonut nilkkoja myöten vedessä pari kertaa. Keruukeppi hänellä on aina kävelyreissuillamme mukana. Kun olin keräämässä parina päivänä nokkosia ja horsmia, Seppo keräsi roskia ja tumppeja sen ajan lähistöltä.

Tunti aamulla ja saman verran illalla

meiltä kuluu yleensä yhteiseen lukemiseen. Tänä aamuna luimme vain Psalmin ja Isämeidän, jatkamme päivällä lukemista, jos mahdollista. Menossa on Raamatun viimeinen kirja sekä Jesajan kirja VT:sta. Lukukirjana on Janette Oken Kutsumus. Sen myötä tulee keskustelua milloin mistäkin.

Arin kuolemasta tuli 8 vuotta perjantaina,

laitan jälleen linkin tuolle sivulle, jossa kerron sen päivän tapahtumista jotain.

https://phakkola.jurge.fi/blogi/2016/05/26/se-maa-jossa-jeesus/

Ehkä siitä johtuen, että Arin kuolema oli ajatuksissani viime viikolla, mieleeni nousi virren sävel, mutta sanoja en muistanut. Tiesin, että se on Siionin kanteleen virsikirjasta, sillä lauloin sitä jonain kesänä, sen ainoan kerran, kun olen ollut Sley:n kesäjuhlilla. Tuona kesänä opettelin laulun sanat, jotka siis ovat unohtuneet, kuten minulle käy - sävel jää helpommin mieleeni. Lauloin sitä usein uidessani Hietasaaressa kesällä 2007. En arvannut, että siitä oli niin kauan, mutta ostamastani virsikirjasta näin vuosiluvun. Sanat sain kysymällä Ulla J:ltä, ja virsi on 266:

1. Sä olet, Jeesus, laulun aihe mulle, / sä yksin vain, sä yksin vain. / Myös alla ahdistuksen laulan sulle, / niin paljon sain, niin paljon sain.

2. Jokainen tahtoo laulaa rakkaimmastaan, / niin myös mä teen, niin myös mä teen. / Hän, Kristus, aamutähti loistaa vastaan / yön synkeyteen, yön synkeyteen.

3. Kun kuljin aavikolla eksyneenä, / sä tielle toit, sä tielle toit. / Kun yössä itkin loppuunväsyneenä, / uudeksi loit, uudeksi loit.

4. Oi jospa kiitoksesi, Herra, soisi / nyt huuliltain, nyt huuliltain, / ja armos aina väkevämpi oisi / mun turvanain, mun turvanain.

5. Oi rakkautta aivan täydellistä: / mä pelastun, mä pelastun! / Jo nautin Herran rauhaa ihmeellistä, / sä olet mun, sä olet mun.

6. Jokaisen hetken tahdon ottaa vastaan, / myös katkeran, myös katkeran. / Kun katson rakkauteesi ainoastaan, / taas uskallan, taas uskallan.

7. Sanaasi luottaa anna jälleen kerran, / saan kuulla sen, saan kuulla sen: / On kaiken palveltava laumaa Herran. / Näin pelkää en, näin pelkää en.

 

Melodia: Vesa Erkkilä 1990

Teksti: Lina Sandell 1877, 1892

Siionin kanteleeseen tulovuosi: 1892

Tekijänoikeudet Melodian © Vesa Erkkilä

Herra siunatkoon sinua, arvoisa lukijani, tulevina viikkoina! En ole varma, ehdinkö kirjoittaa ennen matkaa. Kirjoitan matkalla päiväkirjaa, jos onnistuu, ja kerron matkasta myöhemmin, jos jaksan ja Herra suo. Kiitos esirukouksesta!