21.05.2024 - Keväisiä päiviä

Olimme perjantaina

Sepon vanhempia tervehtimässä etelässä päin. Lähdimme aamulla ja palasimme illalla. Päivä sattui olemaan helteisin tänä keväänä, siksi se tuntuikin kesälomapäivältä.

Matka sisälsi pariin kirppariin tutustumista reitin varrella sekä uinti Kyrösjärvessä Ikaalisissa. Siellä olen aiempinakin kesinä uinut. Oli iltapäivä, ihmisiä oli jo viettämässä rannalla viikonloppua tai sitten vaan vapaapäivää lukien ja nauttien säästä, mutta uimareita ei näkynyt. Meriveden lämpötila on noin +4 astetta, mutta järven pintavesi on varmasti paljon lämpimämpää. Kylmiä virtauksia oli järvessä tämän tästä. Merivesi tuntuu olevan tasaisen lämpöistä.

Illalla

olimme molemmat ylikierroksilla, oli vaikea saada unta. Ajatukset velloivat mielessä. Ihmeekseni heräsin ilman migreeniä, hyvin nukkuneena lopulta. Migreeni alkoi päivällä ja sitä jatkui kolme päivää, eilisiltaan asti. Tämä päivä on neljäs, mutta aika näyttää, vieläkö se jatkaa kiukutteluaan. Heräsin kuitenkin virkeänä.

Helluntain

messu jäi minulta väliin. Vasta päivemmällä kuuntelin Oton saarnan netistä. On opittava kuuntelemaan itseään, sitä paremmin, mitä enemmän tulee ikää. NImittäin ei ole itsestään selvää, että edelleen mennään kuin jyrä eteenpäin kuten ennen. Nyt ei vaan enää jaksakaan monia asioita. Sitä on sangen vaikea hyväksyä. En ole ainoa, moni sanoo samaa.

Olen lukemassa

kirjaa, joka kertoo 1944-45 vuosien kirjastosta Lontoossa maan alla, sanan mukaisesti. Eräs metroasema jäi keskentekoiseksi ja siellä asui lopulta 5 tuhatta ihmistä. Kirjaston pommituksen jälkeen kirjat siirrettiin sinne ja siellä toimi myös lastentarha ja teatteri. En ole tarkistanut, miten todenperäinen juttu on, sillä minulle oli tärkeämpää viestiä kirjassa.

Olen jo taannoin kirjoittanut eräästä keskustelusta. Kerroin jollekin lukevani usein samoja kirjoja, jolloin toinen henkilö sanoi, että hän lukee vain kehittäviä kirjoja eikä ilmeisesti monta kertaa mitään kirjoja. Tämän romaanin kautta minulle vahvistui, miten tärkeää on lukeminen ja kirjat - ja että hyvä kirja on sellainen, jota lukee montakin kertaa ja aina se hoitaa jollakin tavalla.

Kirjastotyöntekijät

tuolloin eivät olleet vain nimensä mukaisia. He olivat myös sosiaalityöntekijöitä, opettajia, ystäviä, kohtalotovereita, lohduttajia ja sielunhoitajia. Kun oli sota ja sen kauheudet olivat nujertaa ihmiset, moni pysyi kasassa kirjojen avulla. Kun pääsi pakenemaan toiseen maailmaan todellisuudelta edes hetkeksi, kesti paremmin. Itse tunnistan tuon tarpeen oikein hyvin.

Kirja herätti muitakin ajatuksia,

joten suosittelen sitä kyllä luettavaksi. Kirja oli minulla pari viikkoa odottamassa, sillä arvelin sen olevan raaka, koska se kertoo sota-ajasta, ja onhan siinä kamalia kohtaloita. Mutta toivo eli ja sen varassa jaksoi - olkoonkin ettei se ollut kirjassa taivastoivoa vaan ylipäänsä hengissä pysymisen ja eteenpäin menon toivoa. Mutta ihmisten rakkaus, ystävyys ja huolenpito korostuvat tuollaisessa tilanteessa - vastaavasti myös raakuus, viha, alistaminen ja vallankäyttö. Äitini vakiolause oli yhteen aikaan, että sota yhdisti, korona erotti ihmiset.

Uimassa olen käynyt

paitsi eilen ja lauantaina, jolloin päänsärky piti kotosalla. Sunnuntaina olimme iltapäivällä kärry mukana rannassa. Minulle kärryssä oli riippumatto, Sepolle retkituoli. Luin edellä mainittua kirjaa loikoessani riippumatossa. Uimassa kävin lähtiessämme. Tuuli oli raitis, mutta aurinko paistoi. Oli ihana  retkipäivä, vaikka en ihan iskussa ollutkaan.

Seppo lukee

meille tällä hetkellä Kutsumus-kirjaa, joka on Jane Oken romaani. Taustana on yli sata vuotta sitten Kanadan syrjäseuduille lähetetyt evankelistat, ja tässä nuori nainen lähtee kurjaan kylään, jonne perustaa seurakunnan. Miten helppoa oma elämämme onkaan nykyoloissa verrattuna noihin aikoihin! Usko ei ollut silloinkaan joka miehen, niin kuin se ei ole nykyäänkään.

Paitsi parvekkeelle,

olen istutellut myös talomme patiolle ja kesäkatokseen jotain kukkasia. Saa nähdä, menestyvätkö ne. Vielä on parvekkeella lehtikaalin taimet odottamassa istutusta. Kylvin ne jälleen liian aikaisin. Pääsevät isoiksi rontoiksi ennen kuin voin istuttaa ne Serkkulan pellolle. No, jos knääkähtävät ennen sitä, siemeniä on vielä ja voin kylvää niitä suoraan peltoon. Yritän olla stressaamatta niiden takia.

Tuli ilmoitus,

että silmälasini ovat tulleet ja ne voi hakea. Siinä tulikin tämän päivän tehtävä, kun käymme kylällä ne hakemassa. Seppo on vielä ulkona, touhuaa jotain pihalla. Hän kastelee kaikki kukat, mitä pihalla on. Hän on ottanut suojelukseensa myös kuusen alla kasvavan ruusuntaimen, jonka huolimaton ruohonleikkaaja oli kai viime kesänä katkaissut. Nyt siihen on tulossa kivet suojaksi ympärille.

Suikeroalpia istutin kukkapenkistä ruukkuihin ja laitoin amppeleihin. Viime kesänä minulla oli sellainen parvekkeella ja se oli yllättävän kaunis. Ehkä laitan parvekkeellekin taas sellaisen.

Eilen tein

pari leipätaikinaa ja leivät olivat yön jääkaapissa, kun olin niitä päivän nostatellut. Paistoin ne aamulla. Seppo halusi peukuttaa, hyvää leipää, hän sanoo. Leipäjuurta pakastin taas seuraavaa kertaa varten. Säilyy parhaiten pakkasessa, saa leipoa sitten kun ehtii ja jaksaa.

Olemme lukeneet

useamman romaanin kevään mittaan. Ne ovat valikoituneet sellaisiksi, että luettuamme tunnemme oman pienuutemme. Emme voi mitään ottaa, jos Jumala ei anna. Tehtävämme voivat olla pieniä tai suuria, mutta sillä ei ole merkitystä. Vain sillä on, että elämme lähellä Jumalaa ja odotamme kaikkea vain häneltä - luemme Sanaa, kuulemme sitä selitettynä ja elämme seurakunnan yhteydessä, armonvälineiden osallisuudessa. Näin Jumala meitä hoitaa ja vahvistaa uskoamme.

Huomenna keskiviikkona

meillä on seurakunnassa naistenilta, aiheena on Mailis Janatuisen opetus Raamatun naisista, osa 4. Kuuntele se YouTubesta, jos voit! Kuuntelin sen alustavasti jo, kuuntelemme sen huomisiltana. Tervetuloa, jos haluat! Meitä on siellä yleensä muutama nainen, joten ilta on rauhallinen ja antoisa. Keskustelemme kuullun pohjalta, rukoilemme ja juomme teetä.

Seppo tuli

pihatöistä. Meillä on nyt aamun lukuhetki. Siunausta sinunkin päivääsi, rakas lukijani!

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. -1. Joh 4. luku

jk. Muutos päivän ohjelmaan: Levitius, 1v, tulee sulostuttamaan iltapäivää, rillit ehdin hakea myöhemminkin!