09.04.2024 - Kaunis kevätpäivä!

Tänään oli mitä upein sää! Heti aamusta paistoi aurinko ja tuulikin oli asettunut.

Pyöräilimme avannolle - sitä iloa kestää enää pari viikkoa, kun paikka suljetaan. Sitten täytynee etsiä jostain jäistä vapautunut meren ranta ja könytä uimaan sieltä. Lämmin pukukoppi on ollut tosi mukava näinä talvikuukausina, kun olen käynyt uimassa. Nyttemmin olen uiskennellut reilun minuutin eikä vesi tunnu kylmältä, vaikka sitä onkin. Hyytävä tuuli on pahempi!

On reilu viikko

kun kirjoitin viimeksi enkä oikein tiedä, mistä aloittaisin taas avaamaan sanaista arkkuani. Ehkä kerron eilisestä, sillä se oli hieno päivä, vaikka iltapäivän satoikin. Hienoksi päivän teki se, että ajelin pikku Yariksellani kolmen Romantikko-rouvan kanssa Peräseinäjoelle. Siellä kokoontuvat meidän "alihankkija-Romantikot" - seurakunnan naisten ryhmä, jotka ovat monet vuodet kutoneet sukkia, lapasia ja pipoja OJL-ryhmällemme paketoitavaksi.

Tämä kerta oli varmasti ennätys,

sillä he olivat kutoneet lähes neljäsataa paria sukkia, lapasia ja pipoja! Lisäksi oli ommeltu penaaleja ja pikkulaukkuja tytöille ja täytetty niitä pienillä somilla tavaroilla. Oli myös taskulamppua ja lyijykynää, kumeja ja vihkoja ym. Saimme makoisat kahvit ja tarjoilut sekä hartaus- ja venyttelyhetken yhdessä näiden ystävien kanssa.

Lopuksi ajoin auton

kerhotilan porraspäähän ja tungin peräkontin täpötäyteen neuleita ja muuta. Sitten kaksi rouvaa takapenkille pahvilaatikon ynnä muun sekaan. Ähellys vaan kuului, kun he taistelivat urhoollisesti turvavyönsä kiinni ja niin pääsimme kotimatkalle.

Oli rohkaisevaa

ja koskettavaa, että ystävät sekä Peräseinäjoella että täällä kotosalla olivat rukoilleet puolestani, ettei minulla olisi päänsärkyä ja rukoukset kuultiin taivaassa. Nukuin kohtalaisen hyvin ja iloisella mielellä sain tehdä matkaa toisten kanssa. -Paluumatkalla kampsesimme itsemme ulos autosta erään tavaratalon luona ja kävimme ostamassa lasten paitoja, koska niitä puuttuu vielä lähestyvän paketoinnin tavaroista.

Vaasaan palattuamme

otin Sepon kyytiin tallilta ja ajoimme avannolle. Pulahdus teki hyvää pitkän istumisen jälkeen. Nukuin kohtalaisen hyvin yöni, vaikka olinkin  väsynyt. Päivä oli ollut vauhdikas ja antoisa. Kiitos kovasti alihankkija-ystävät! Kiitos hyvä Jumala, joka kaiken hienosti johdatat! Kiitos esirukoilijat, jotka tekevät elämästäni mielekkään ja antavat toimilleni siunauksen rukoilemalla puolestani! Kiitos matkatoverit!

Viime viikolla

meillä oli monta iloista hetkeä lastenlasten kanssa. Sepon kaveri kirjoitti aivan oikein, että Seppo on päässyt elementtiinsä, keksimään ja kehittelemään. Niin on. Minä ihailen kovasti hänen luovuuttaan ja keskeliäisyyttään lasten kanssa.

Saimme olla myös vahtimassa lauantaina lapsenlapsia, kun tytär oli pelaamassa Ultimatea. Oli siellä juniorikin pelaamassa ja hänen perheensä paikalla. Meidän tehtävä oli lähinnä vahtia 2-vuotiasta Alfonsoa (nimi muutettu), ja se oli helppo homma. Vaasan saintsin joukkue taisi hävitä useamman pelin, mutta mitäs siitä, peli oli kovaa ja kuntoa näytti pelaajilla riittävän. Kyseessä oli masters-pelit, eli pelaajat olivat kaikki yli 30-vuotiaita.

...jatkuu keskiviikkona 10.4.

Eilinen päivä loppui kesken, mitä kirjoittamiseen tulee, mutta nyt on uusi aamu ja uusi armo, kun olen saanut herätä taas tänään. Tällä kertaa sataa vettä ja ukkonenkin jyrähti, kun istuimme täällä olohuoneessa lukemassa aamulukujamme. Tässä istun edelleen, sillä ilokseni johto ylti pistorasiaan. Ukkonen jatkaa jyrinäänsä.

Luimme pari lukua 2. Korinttolaiskirjeestä sekä Psalmin 100. Onhan 10. päivä ja neljäs kuukausi menossa tätä vuotta - tämä muistutuksena aiemmin kirjoittamastani lukusuunnitelmastamme. Sen jälkeen Seppo luki vartin seuraavaa kirjaamme, joka on tällä kertaa Janette Oken Kerran kesällä -kirja. Olen lukenut sen ainakin kahdesti vuosien aikana ja kirja on hyvin viehättävä. Hengellinen tausta, humoristinen, rakkaudellinen ja perhekeskeinen - olkoonkin, että kirjan useimmat henkilöt ovat orpoja, mutta kuitenkin sukua keskenään. Minä pyöritin hulavannetta tuon vartin ajan.

Viime pyhänä

Otto saarnasi aiheesta, miksi ihmiset eivät usko, vaikka me sata kertaa olisimme kertoneet heille evankeliumin, ilosanoman Jeesuksesta. Syynä ei ole meidän huono tapamme välittää Sanaa, välttämättä, vaan se, että me emme pysty saamaan ketään uskomaan Jeesukseen. Se on yksin Jumalan Pyhän Hengen työ ihmisessä. Ellei Pyhä Henki kutsu ja vedä, ei kukaan kuule puhettamme. Niinhän se oli aikoinaan omallakin kohdallani, varmasti myös sinun, hyvä lukijani.

Luukkaan 24. luvussa kerrotaan opetuslapsista, joiden "silmät olivat pimitetyt" eivätkä he tunteneet Jeesusta, joka käveli heidän kanssaan Emmauksen tiellä. Myöhemmin he kertovat sydämensä olleen palava, kun Jeesus oli puhunut heille. - Me siis emme ole avainasemassa, kun puhumme ihmisille evankeliumia, vaan työ on Herran. Hän itse puhuu ja avaa silmiä, emme me. Jos hän ei puhu eikä kutsu, ei kukaan kuule, vaikka puhuisimme päivät läpeensä ja vakuuttaisimme Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Jumala itse, joka on sovittanut syntimme kuollessaan syntiemme tähden.

Kunhan olemme valmiina vastaamaan, niin Raamattu opettaa! Jos joku kysyy uskomme perustusta. Herra silloin sinulle ja minulle rohkeutta ja viisautta antakoon ja kyllä hän antaa. Mutta toki voimme puhua muulloinkin, kun saamme kehotusta siihen.

Tänään sataa,

ja suunnitelmamme on seuraava. Aika näyttää, toteutuuko se. Minä kirjoitan, kestää vielä ennen kuin olen valmis. Seppo meni mittailemaan ulkokatosta. Hän suunnittelee sinne jotakin. Sitten laitan ruuan. Paistan eilen keittämiäni perunoita sipulin kanssa, katson löytyykö lisukkeita. Sen jälkeen on Pieni Ruokalepo. Sitten hurautamme avannolle - uiminen on minusta tosi mukavaa - Seppo vahtii rannalla. Tosin hänellä näyttää olevan runsaasti muuta kiinnostavampaa tutkittavaa kuin rouvansa kömpiminen merestä ylös, mutta ei se haittaa. Ilman muuta huomautan hänelle asiasta joka kerta tavalla tai toisella, mutta se ei näytä muuttavan asiaa. Luottamus avannosta selviämiseeni on siis luja! Eilenkin vilkutin Sepolle vaaleanpunaisella perunankuorimishansikkaallani vedestä, mutta en ole varma, huomasiko armaani. Mutta ainakin mies, jonka kanssa hän jutteli juuri silloin, luultavasti huomasi. Seppo tähyili ihan muualle.

Samaa vauhtia hurautamme pienen asiointikierroksen. Ja sitten kotiin, on Iltapäiväkahvien aika, ja pieni lukuhetki sängyllä. Sitten valmistan salaaattia ja raastetta seurakuntailtaan, jonne minulla on vielä virret harjoittelematta.

Aamu sujui

tavanomaisesti tänäänkin. Minulla hujahtaa kaksi tuntia siihen, että keitän puuron ja juon kahvia. Samalla luen postiani netistä. Ja tätä nykyä leikkelen ohessa vanhoista lehdistä kuvia, sillä olen innokkaasti tekemässä puuhakirjaa synttärilahjaksi parille viisivuotiaalle tyttöselle. Se vasta on hauskaa! Laitan kuvia kirjasista jossain vaiheessa. Tänä aikana Seppo on syönyt, pukeutunut, pedannut sänkymme ja tuulettanut vuodevaatteet. Ja minä herään horroksestani ja huomaan, että naama pesemättä ja yövaatteet yhä ylläni! En ole toistaiseksi sisäistänyt sitä, että tällainen malli on ihan luvallinen eläkeläiselle.

On aika jatkaa toiste kirjoittamista,

ja saattaa tämä juttu valmiiksi. Toivotan siunausta päivääsi, arvoisa, rakas lukijani! Herra siunatkoon sinua ja antakoon iloisen ja vapaan mielen nauttia kaikesta hyvästä, mitä Herra on sinulle suonut ja suo! Jos et muuta koe saaneesi, niin uuden armon päivän ainakin, sillä ethän muuten lukisi tätä!

jk. Eilen hukkasin pyöränavaimen kauppareissullani - onneksi on vielä toinen! Teetän vara-avaimen, se on varmasti tarpeen.

jk.2. Suunnitelma jo muuttui: Seppo alkoi laittaa ruokaa, kun minulla kestää ja kestää...