16.04.2024 - Västäräkistä vähäsen!

Lauantaina näin västäräkin, siis 13.päivä. Se keikutti pyrstöään maassa koivun takana. Katselimme juuri lastenlasten kanssa koivussa olevaa pesäpönttöä, josta talitintti kurkistel ja toinen etsi syötävää puun rungon juurelta. Liekö pariskunta, vai oliko vasta huoneiston välittäjä esittelemässä kotia. Olipa ilo silmälle nuo lintuset!

On kolea aamu,

mies lähti verikokeisiin ja maitokauppaan. Itse keittelin puurot ja kahviakin join kupposen. Tein pienen pullataikinan leipäjuureen, katsotaan, mitä siitä tulee. Viimeksi en saanut mieluista.

Tiskipöydällä

on runsaasti tavaraa. Löytöastioita, jotka olen hyvin pessyt ja puunannut. Pari satsia olen vienyt jo alakerran pöydälle, että saa viedä, joka tarvitsee. Ovat ne sieltä hävinneet. Harmittaa, kun itse ostimme juuri kaupasta mikrokuvun, kun entinen oli mennyt huonoksi. Nyt löysimme ihan samanlaisen kelpokuvun. Kuvassa olevat ovat kaikki löytötavaraa. Joku on muuttanut tai tyhjentänyt vanhempansa kodin ja kiireessä heittänyt kaikki roskikseen.

Ajattelepas sitä,

'miten mieluusti moni sanoo olevansa vihreän aatteen edustaja tai vastustaa muutoin kovaa kulutusta. Kuinka moni kuitenkin lopulta roskat viedessään heittää ne täällä kaupungissa lähimpään laatikkoon, oli sitten kyseessä bio- tai muu laatikko? Puhumattakaan, että keräisi talteen roskiksesta jotain käyttökelpoista tavaraa? Tai veisi omat tarpeettomat tavaransa jonnekin, mistä tarvitseva saisi ne ottaa? Tai kuinka moni kerää roskia, josta nytkin pidetään netissä meteliä - eipä sillä, hyvä, jos mainonta ja kehotukset saavat ihmiset keräämään edes omat roskansa.

Olen onneksi siinä iässä, että minun ei tarvitse välittää, vaikka olisin dyykkarin maineessa. Mitä väliä sillä on, mitä mieltä joku tuntematon ihminen on minusta? Tai jos joku tuntemani pitää minua köyhänä tai laitapuolen ihmisenä, mitä sitten? En ole köyhä, koska en tuhlaa. Suu säkkiä myöten, sanoi isäni ja oli siinä oikeassa. Lopulta vain sillä on merkitystä, mitä Jumala ajattelee minusta:

Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. - Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät. - Minä en sinua hylkää enkä jätä, sanoo Jumala.

Minä ja sinäkin varmaan

niin mielellämme haluamme ihmisten pitävän meistä. Kukapa ei haluaisi? Mutta teetpä niin tai näin, kaikki eivät pidä meistä. Voimme silti pyrkiä olemaan ystävällisiä kaikille - vaikka sekään ei aina onnistu -  ja Jumala auttakoon siinä, että kestämme sen, etten ole hyväksytty kaikkien silmissä.

Minulle on ollut aina raskasta ja vaikeaa, jos joku ei pidä minusta. Usein tunnen itseni typeräksi ja tyhmäksi. Se on kuitenkin enimmäkseen tunne eikä tosiasia, ja se olisi hyvä muistaa. Tosiasiassa sekä sinä, että minä, olemme arvokkaita sellaisina olemme, sillä Jumala rakasti meitä niin paljon, että antoi Poikansa kuolla puolestamme. Miten ihmessä me sen käsittäisimme syvemmin kuin nyt käsitämme?

Eilen pyöräilimme avannolle

iltapäivällä. Palatessa huomasimme kaksi joutsenta jäällä. Niiden keskellä makasi yksi, joka oli kuollut. Lähellä on voimajohtoja. Luultavasti lintu oli osunut niihin ja kuollut. Toiset surivat toveriaan. Lienevätkö samat kolme lintua, joita myöskin katselimme lauantaina lasten kanssa, kun ne lensivät ympyrää Palosaaren yllä. Olisin ottanut kuvan eilisestä näystä, mutta olin jättänyt kameran kotiin. -Avannolla oli taas ihanan virkistävä vaikutus ja pukukopissa oli mukavia naisia. Kunpa toiminta jatkuisi ensi talvena!

Seppo tuli,

istun keittiössä siten, että näen tielle, josta tullaan kaupungista päin. Olipa mukava, että näin hänen tulevan. Avasin oven valmiiksi.

Meidän elämä on auvoista ja leppoisaa. Olen kiitollinen, että saan elää tätäkin elämän vaihetta.

Puhuttelevia saarnoja

olen kuullut taas viime aikoina. Jaan tässä vain erään ajatuksen kuulemastani. Englannin kielellä present-sana tarkoittaa kahta asiaa, sekä nykyhetkeä että lahjaa. Ajattelepa: nykyhetki on lahjaa. Muuta hetkeähän meillä ei olekaan. On syytä ja tarpeen elää tässä hetkessä, ei menneessä liikaa enää, ei vielä tulevassa. Juuri nyt minun on aika lopettaa kirjoittaminen ja lähteä lukemaan Raamattua Sepon kanssa, Psalmi 106 on vuorossa tänään.

Siunattua päivää, arvoisa lukijani - me saamme tyttären lapsineen päivällä kylään, mukavaa!