05.02.2024 - Ihana aamu unien jälkeen!

Kun on huono nukkuja, arvostaa pitkiä, hyviä unia! Nukuin 8 h 30 ja voin oikein hyvin tänä aamuna. Rullasin yläselkää illalla ennen nukkumaan menoa, joten voisin kuvitella, että sen takia sain nukutuksi heräämättä. Mutta kokemani jälkeen en tiedä, mistä johtuu. Taitaa olla pelkkää armoa!

Olen uiskennellut avannolla

viitenä päivänä peräkkäin. Veri kiertää, ei palele. Koska verenkierto paranee avannossa, oletan, että veri kiertää paremmin myös päässä. Toivon sen edistävän "kivuttoman pään syndroomaa".

Jos on harrastanut joskus avannossa käymistä, keho muistaa sen kyllä. Minun on hyvin helppo pulahtaa uimaan ja tehdä kierros vedessä säästä riippumatta. Aloittelijalla kestää jonkin aikaa, ennen kuin oppii hengittämään rauhallisesti eikä edes huomaa, että vesi olisi kylmää. Sehän on vain virkistävää!

On kummallista,

että vaikka saatan yöllä valvoa, kuten tapahtui sunnuntain vastaisena yönä, niin olen päivän kuitenkin aivan pirteä eikä pää ole sumussa. Estolääkkeen ansiota - viikon päästä seuraava uikutus, kun on piikin aika! - Valvoin itse asiassa kuutisen tuntia eli koko aamuyön, nukuin pari tuntia illasta ja pari tuntia aamusta. Kirkossa istuin kuitenkin nukahtamatta ja muutenkin päivä meni hauskasti. Kirkkokahvilla oli mukavaa rupattelua.

Kirkosta huristelimme

avannolle. Seppo vahti minua rannalta käsin. Se ei ollut tarpeen sikäli, että uimaporukkaa oli runsaasti. Pukukopissa oli neljä italialaista nuorta naista, joiden kiekahtelua oli lysti kuunnella - olivat ensi kertaa avannolla! Sentään osasivat englantia, ja minä tapani mukaan neuvoskelin heitä - sehän minulta sujuu... Hekin kirjoittivat kehotuksestani nimen seinällä olevaan listaan, että ovat käyneet uimassa. Näin kaupunki, toivon mukaan, noteeraa, että tätä paikkaa kannattaa ylläpitää, kun niin lukuisat ihmiset saavat sieltä mielen, sielun ja ruumiin virkistystä.

Viimeaikaiset käsityöni

ovat olleet lapasten ja sukkien kutomista, pienimuotoisesti kuitenkin. Kohteena kevään paketointi Romanian, Ukrainan ja Moldovan lapsille. Penaalien ompelu on loppusuoralla. On mukava vaihdella tekemistä sen mukaan, mikä huvittaa. Nyt juuri ei huvita kissojen ompelu ollenkaan. Norsujen kutominen tai virkkaaminen ei sekään iske, mutta saatan ottaa sellaisen käsityöksi mukaan jonnekin, ei vie paljon tilaa eikä ole liikaa puikkoja hukattavaksi.

Suosittelen kuuntelemaan

tai lukemaan Mailis Janatuisen tuontantoa! YouTubessa on runsaasti hänen lyhyitä tai pitempiäkin opetuksia. Naistenillassa keskiviikkona kuuntelimme vartin opetuksen Noomin elämästä. Siinä on paljon opettavaista omaan elämään: Ei pidä elää lastensa kautta, on hyvä luottaa Jumalaan, vaikka ei ymmärräkään, miksi jokin kärsimys on kohdannut.

Noomi ei ymmärtänyt, miksi hänen piti mennä Mooabin maahan, joka oli vihollismaa epäjumalineen ja palata sieltä ilman miestä, poikiaan ja yhtään lastenlasta - vain mooabilainen leskeksi jäänyt miniänsä Ruut. Myöhemmissä aikakirjoissa kerrotaan kuitenkin, että Jeesus syntyi juuri siitä suvusta, missä esiäitinä oli mooabilainen Ruut. Tämänkin kautta Jumala osoittaa, että Jumala kutsuu ihmisiä omakseen kaikista kansoista. Ei kukaan ole niin huono tai väärä, ettei hän kelpaisi Jumalalle. Et sinäkään, en minäkään. Tällaisina me saamme olla hänen omiaan, kun uskomme häneen.

Ruut halusi saman uskon kuin Noomilla oli, sillä hän oli nähnyt rauhan, joka oli Noomin sydämessä, vaikka tämän elämä oli ulkoisesti ollut vain katkeraa murhetta ja menetyksiä. Kunpa mekin vain luottaisimme Jumalan armoon ja apuun kohdallamme, vaikka emme aina näe, miksi meitä koetellaan!

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät". -Joh 13:7

Aamupuuro nautittu,

kahvia on vielä vähän juotavaksi. Pian siirrymme Sepon kanssa olohuoneesen, sytytän takkaan tulet - sehän käy napin painalluksella meillä - ja luemme Matteuksen loppuluvut, Psalmin 35 - onhan vuoden toinen kuukausi, 5. päivä - ja luultavasti Seppo saa luetuksi Jeremian elämäkerran, Itkevä pronssimuuri, loppuun. Kirjan nimi viittaa siihen, että Jeremia itki paljon, ehkä hän itki niitä kyyneleitä, joita Jumala itki ja itkee kansansa takia. Pronssimuurina Jeremia pysyi loppuun asti. 40 vuotta hän saarnasi kansalleen, joka ei kuunnellut häntä ollenkaan, päinvastoin vihasi häntä.

Mutta vaeltaessaan pakkosiirtolaisuuteen kansalla oli aikaa miettiä, kuka profeetta oli ollut oikeassa, Jeremia vai lukuisat valheprofeetat. Ja kuinka kansa nyt muisti jeremian opetuksia ja katui. Usko saattoi syttyä monien sydämessä, ja syttyikin.

Tänään on ruoka

valmiina, onneksi. Paistoin eilen uunissa serkkulan kanaa sekä perunoita ja porkkanoita - olipa maukasta ja jäi vielä täksikin päiväksi. Ruokaa on hauska tehdä, mutta aina ei huvita, sillä silloin jää monta muuta asiaa tekemättä.

Aamupäivällä

lähdemme, jos Herra suo, käymään muutamassa kaupassa ja poikkean kirjastossa viemässä kirjoja vaihtohyllyyn. Sain monta kassillista tuttavaperheen kirjoja, joista osan luen itse, osan vien heti eteenpäin, niin että halukkaat saavat ottaa. Kätevää! Avantokassin otan mukaan, jos vaikka poikkeamme avannoin kautta.

Siunattua alkanutta viikkoa, arvoisa lukijani!

jk. Käythän äänestämässä? Me kävimme jo. Minua lohduttaa Raamatun sana: Jumala kääntää kuningasten sydämet kuin vesiojat... - en löydä kohtaa Raamatusta, mielestäni se on Psalmeissa.