10.02.2024 - Kevättäkö jo ilmassa!

Aurinkoisia aamu- ja iltapäiviä! Ne antavat toivoa pimeyden jälkeen, valo voittaa, pimeyden on väistyttävä vähin erin pois niin että kesä voi tulla! Sitä ennen enentyvästi lisääntyvää valoa koko kevät - ah, tämä on ihanaa, vaikkakin heti on otettava aurinkolasit käyttöön ja pimennettävä valon vaikutusta. Ei ihme, että Mooseksen piti peittää päänsä sen jälkeen, kun oli kohdannut Jumalan ja kirkkaus Mooseksen kasvoilta sokaisi kansaa!

Kevättä on se,

kun kukkiin voi lisätä tai jopa vaihtaa multaa. Sitä tein eilen, kun vaihdoimme olohuoneen järjestystä ja samalla tuli siivotuksi koko huone. Pesin kukkalautaset ja lisäsin tosiaan multaa purkkeihin. Yhden poloisen heitin roskiin, kun se oli sen verran vaivainen ja minulla on toinen parempi alku kyseisestä kukasta, jonka nimeä en muista.

Kevään tuloa enteilee sekin,

että kastelin pelakuut viimeisen kerran kellarissa ja aion hakea ne ylös viikon, parin päästä. Kolme siellä on, ja täällä ylhäällä on kolme, neljä pientä alkua ja maljakossa muutamia oksia, jotka tosin eivät lähteneet juurtumaan. Poistin niistä lehtiä tänä aamuna ja leikkasin uudet imupinnat. Katsotaan, tuleeko niistä mitään.

Eilen, perjantaina,

kävelimme avannolle, sinne on ehkä pari kilometriä, korkeintaan. Uin 20 vetoa, kuten olen viime aikoina tehnyt. Virkistävää, ihanaa! Mukavia ihmisiä taas pukukopissa. Kaksi rouvaa, jotka olivat menossa vanhojen tanssia ja omia nuoriaan katsomaan illalla. Ja meressä kiljahtelemassa ulkolainen opiskelijapoika ja toinen häntä kuvaamassa.

Sää oli mitä aurinkoisin, vaikka pakkasta oli toistakymmentä astetta. Sama oli keskiviikkona, jolloin myös kävelimme sinne. Silloin Seppo kaatui tietä ylittäessämme ja tosiaankin, kun itse tai toinen vierestä kaatuu, ei siinä ehdi kuin henkäistä. Sain kiinni ja ehkä hidastettua vähän Sepon vauhtia niin että hän parin loikan jälkeen lankesi maahan käsiensä varaan, eikä mitään vahinkoa tullut! Siitä olemme kiittäneet Jumalaa, sillä vähän aikaa sitten yksi lapsistani sai tikkejä kasvoihinsa pyörällä kaatumisen takia - ehkä kerroinkin siitä aiemmin, en muista. Silloinkin oli kyllä varjelus, kun ei pahemmin käynyt eivätkä tikkaukset näy edes. Tosin niitä on hänellä jo 2-vuotiaasta asti, kun hän kaatui roskapönttöön ja silmien väliin jäi arpi tikkien jälkeen.

Meidän roskisdyykkaus

on tosi hauskaa, vaikka monen mielestä se on varmasti hyvin arveluttavaa puuhaa. Mutta eipä se kummempaa ole kuin jokin geo-kätköjen etsiminen. Viime viikolla keräsimme eräästä roskiksesta 5 ehjää, siistiä Arabian Teema-kahvikuppia sekä 3 saman sarjan jälkiruokakulhoa. Pesin ne koneessa ja vein alakerran pöydälle viestinä lappu, saa ottaa, joka haluaa ja tarvitsee. Eivät ne siinä monta hetkeä vanhentuneet. Itsekin olisin halunnut ne pitää, mutta kaapeista pitää ennemmin vähentää tavaraa kuin lisätä yhtään mitään.

Itselle olen tosin jättänyt 3 litran teräskattilan, täysin siisti, ehjä, puhdaskin oli. Olisiko joku hankkinut lieden, johon se ei sovi? Mehumaijan löydettyämme jätimme sen jollekin tarvitsevalle ja sekin häipyi nopeasti.

Pääasiassa kuitenkin keräämme pullot ja tölkit ja viemme kauppaan, ja siirtelemme vääriin roskiksiin laitettuja roskia oikeisiin paikkoihin tai täysistä, pursuavista roskiksista siirrämme viereiseen tyhjään, niin etteivät linnut repisi niitä maahan ja sotkisi. Ihmisillä olisi kyllä mahdollisuus petrata aika lailla kierrätysasiassa, niin etteivät rotat lisäänny ja kierrätys toimisi todella.

Sepon tekemä hernekeitto

odottaa hellalla. Kohta saamme pojan ja lapsenlapsia sitä syömään kanssamme. Taitavat tulla pyörällä, lapset kuulemma haluavat niin, No, mitäs tuo pakkanen haittaisi, jos ja kun on tottunut ulkoilemaan ja pyöräilemään talvellakin. Mukava saada näitä rakkaita vieraaksemme.

Huomenna, jos Herra suo,

menemme messuun. Seppo suntioksi, minä soittovuoroon. Ja sen jälkeen tulee toisen pojan lapsosia hetkeksi hoitoon ja me odotamme jännittyneitä sitten, saako isi pilkkikalaa. Tänä aamuna Pedro halusi soittaa meille wa-puhelun. Tai siis Sepolle, sillä hänellä oli Sepolle asiaa. Hänellä oli paita, jossa oli rintatasku, ja siellä oli jokin tavara. Se oli se asia, joka oli tärkeää saada kerrotuksi ja näytetyksi. Suloista!

On aika

kattaa ruokapöytä. Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani!

jk. Saimme luetuksi Jeremian kirjan Mailis Janatuisen avaamana ja se oli hyvin antoisa:

Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne. -Jer 3:22