Kategoriat: Ajankohtaista

Tuomaan päivä lähestyy, joulun aika kestää Nuutin päivään asti, tammikuun 13:een. Mutta ehkäpä luetkin tätä vasta silloin tai sen jälkeen, joten toivotan jo nyt siunattua joulun aikaa.

Katselen keittiön ikkunasta

Ihana joulukaktus, sain lahjaksi!

naapuritalon kynttilävalaistuksia, tähtiä ja muita valoja. Lippusalkoon laitettu valaistus on kai epäkunnossa, koska se ei pala nyt. On pimeää, hyvin tuulista ja liukasta. Lämpöasteita kauniiden pakkaspäivien jälkeen. Mutta lunta ja pakkasta on luvattu jouluksi. Toisaalta samapa tuo, millainen sää on, kaikenlaista on nähty vuosien mittaan, säät ovat vaihdelleet. Joulun lapsen syntymäpäivää vietämme kuitenkin säästä riippumatta ja siitäkin riippumatta, uskooko joku häneen vai ei. Minä uskon.

Kunpa nukkuisin näin levollisesti!

Viikonloppuna

minulla oli pitkästä aikaa synkkä pohjavire. Istuimme saunan lauteillakin Sepon kanssa kuin kaksi huuhkajaa pää melkein lauteiden alla roikkuen. Seppo myötätunnosta minua kohtaan. Olin kohdannut vastoinkäymisiä ja surua. Oli synnintunto, kun näin jälleen, millainen ihminen olen. Oli vaikea kestää itseään ja omaa kyvyttömyyttäni olla sellainen ihminen kuin toivoisin olevani. Oli kova väsymys matkan jälkeen, jonka teimme Nivalaan. Ja stressiä näin joulun alla, sitä on vaikea välttää - ja tunteita joita juhlaviikonloput nostattavat mieleen.

Onneksi olemme lukeneet Sepon kanssa viime aikoinakin erinomaisen laadukkaita kirjoja. Niiden ja saarnojen kautta ymmärsin, että mitä kurjemmaksi itsensä tuntee ja mitä vähemmän tekee mieli mennä Jumalan sanan kuuloon, sitä tärkeämpää niin on tehdä. Niinpä menin. Ja oli minulla soittovuorokin, joten sikälikin oli tarpeen mennä. Jumala hoiti minua sanalla ja ystävien kautta päivän mittaan ja aloin päästä tasapainoon.

Olin verikokeissa,

Kätten työt ilahduttavat

jotka pääsääntöisesti antoivat miellyttäviä tuloksia. Olin pyytänyt myös muutamia kokeita vitamiineista ja niissä oli eräs, joka oli turhan korkea, nimittäin B12-vitamiini. Katsoin netistä, mitä se aiheuttaa, jos sitä on elimistössä yli viitearvon. Unettomuutta! Eli syy huonoon nukkumiseeni voi olla siinä, ainakin osittain. Lopetin tuotteen käytön, jossa kyseistä vitamiinia on. Katsotaan, onko sillä ajan mittaan vaikutusta uneni määrään.

Kun flunssa - tai korona - jos se sitä oli,

jylläsi minussa reilun kuukauden, migreeniä oli melkoisen usein. Kun kuntouduin, migreeni on pysynyt poissa - Nivalan reissun aikana sitä ei ollut ennen kuin viimeisen päivän jälkeisenä yönä, kun olin päivän säntäillyt tapaamassa kaikkia sukulaisia, jotka asuvat kotinurkilla.

Tuon päivän iltana olin niin poikki, etten kissaa jaksanut sanoa, melkein tajutottomassa tilassa. Enkö minä ikinä opi? Ehkä en. Ehkä pidän tarpeellisempana tavata minulle rakkaita ihmisiä kuin välittää seurauksista.

Työhuone on yksi tärkeimpiä huoneitamme!

Viimeksi kerroin

tyttösten meillä olosta. Sen jälkeen eräänä päivänä oli 1- ja 3-vuotiaat veljekset jonkin aikaa hoidossa, lapsenlapsia siis. Hyvin meni niin kauan pikkuisenkin kanssa, kunnes isi ilmestyi takaisin. Silloin ikävä yllätti. Ehkä loppuviikolla joitakin lapsia tulee jälleen meille hetkeksi.

Tänään siivosimme Sepon kanssa. Emme olisi viitsineet millään ja jopa Seppokin melkein räyhäsi minulle, mutta suurin siivo on tehty nyt tälle viikolle kuitenkin. Päivän kruunasi tapaaminen ystäväpariskunnan kanssa kaupungilla - vietimme ystävän syntymäpäivää lounaan merkeissä. Kävimme Sepon kanssa sen jälkeen

hotelli Vaakunan aulassa,

jossa on vielä ensi kuun loppuun asti Manin taidenäyttely, Ilottelua väreillä. Mani oli tänään paikalla, ja Seppo osti meille hienon taulun sieltä, sen, josta minä eniten pidin. Nyt se komeilee makuuhuoneessamme ilahduttaen meitä tähtitaivaallaan. Mani on kälyni, Arin veljen vaimo. Oli hauska praatailla hänen kanssaan pitkästä aikaa. Tervemenoa katsomaan näyttelyä, jos liikutte keskustassa Rewell Centerin nurkilla!

Huomenna

Tähtitaivas, valotalot!

tarkoituksemme on mennä siivousavuksi muuttavalle ystäväperheelle vähäksi aikaa Sepon kanssa. Kotona vaihdamme petivaatteet jouluksi, kirjastoon pitäisi palauttaa yksi kirja. Ei mitään suuria urakoita - pimeys väsyttää.

Jouluaattona vietämme aikaa tyttären perheessä, jonne tulee myös keskipojan perhe - jos siis kukaan ei jo ennen tapaamista tulee mahatautiin tai muuhun tarttuvaan, joita aina sairastellaan joulun aikaan. Messuun menemme sekä aattona että ainakin jouluaamuna, jolloin minulla on soittovuoro. Jos Herra suo, siitähän se on kiinni.

Tänä iltana

luimme iltaluvut ja Seppo sai päätökseen Petri Hiltusen kirjan isästään Paavosta. Hyvä, mielenkiintoinen elämänkaari, realisistisesti kerrottu lahjakkaan miehen tarina eikä raadollistakaan puolta ollut jätetty huomiotta.

Onneksi Raamatussakin kerrotaan rehellisesti ihmisten heikkoudet ja synnit - näin meillä on kosketuspintaa toisten syntisten, mutta Jumalan armahtamien ihmisten elämään ja mekin saamme toivon.

Toivotan Jumalan siunaamaa joulun aikaa sinulle, arvoisa lukijani!

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; -Jes 9. luvusta