01.07.2023 - Hiljainen lauantaiehtoo

Viikolla

on vauhtia riittänyt, nyt juuri on hiljaista. Pari lastenlasta oli meillä iltapäivään, mikä oli tietysti mukavaa. Oli kiva tarjota mieluista jälkiruokaa: mangososeesta tehtyjä "sosejäätelöitä". Saarukka ompeli innokkaasti vohvelikangasta ja Pedro puuhaili Sepon kanssa. Haki pyykkejä narulta ja ajeli ympäri huushollia lavalla, jossa on pyörät alla. Kun heidät haettiin, joimme rauhankahvit, ja Seppo lähti tallille. Hänellä on mielenkiintoinen projekti meneillään, joten hän puhkuu intoa tutkiessaan radiolaitetta ja sitä korjaillessaan.

Maanantaina

pari ystävää oli vihkoja tekemässä. Olin valmistellut hommaa leikkomalla pinottain kalanterikuvia vihon kansiksi. Saimme 25 vihkoa valmiiksi. Kun taiteltuja papereita oli valmiina, jatkoin itse työtä ja vihkoja valmistui lisää. Vielä niitä tehdään, ei ole tarpeeksi syksyn koitokseen. Pidän tosi paljon Romantikkojen ryhmästämme ja ryhmän monista ulkopuolisista avustajista. On kiva kokoontua paitsi kahdesti vuodessa pakkaamaan #operaatiojoulunlapsi -paketteja, myös tekemään vihkoja tai muita käsitöitä. Tietysti kahvittelimme ja rukoilimme myös työn lomassa.

Jonain päivänä

saimme kolme lastenlasta leikkimään meille muutamaksi tunniksi. Suolaisia lättyjä lounaaksi, siitä tuli menestys. Tytöt pomppivat sängyllä ja olivat ylipäänsä innostuneita kaikesta. Pikkuveli viihtyi hyvin, kun sisarukset olivat turvana.

Yhtenä päivänä

lähdimme jokakesäiselle uimareissulle Kronvikiin. Otimme vain tuolit mukaan sekä lukemista. Minä uin, mies tiiraili kiikarilla ja mietti radioasioita. Ukkonen jyrisi koko ajan, mutta sadetta tuli hiukan vasta kotimatkalla. Ennen rannalle menoamme kävimme tapamme mukaan terassikahveilla ystäväni luona. Siellä oli muitakin, rukoilimme yhdessä. Kesä oli mitä kaunein tuonakin päivänä.

Perjantaina kävimme

serkkkulassa kaksi lastenlasta takapenkkiläisinä. Olipa mukava päivä! Matkaa sinne on reilut 50 km, joten ehdimme jutella tyttöjen kanssa matkallakin. Perillä ruohosimme kasvimaata, aluksi varjossa, mutta vähitellen aurinko alkoi porottaa ja paarmat juhlivat. Mutta hauska päivä meillä oli. Söimme hernekeittoa, jota keitin ison kattilallisen edellisenä päivänä. Myöhemmin kävelimme läheiseen kahvilaan pitkin jokivartta paahteisessa säässä. Jäätelö maistui kaikille! Kanat oli päivän kohokohta tytöille, niille piti vielä lähtiessä käydä sanomassa hyvästit.

On siis ollut ohjelmaa,

uimassa en ole käynyt. Taannoin kertomani koirajuttu rannassa vei jotenkin iloa koko uimiselta. Ja en ole oikeastaan ehtinyt enkä jaksanut uimaan. Sen sijaan olen lukenut useita romaaneja, venytellyt, käynyt hierojalla, kohotellut leipäjuurta - nytkin on yksi taikina pian leivottavissa. Ja ihaillut ja nauttinut parvekkeestamme. Iltaisin olen joitakin kertoja makoillut siellä, kun ei ole ollut liian kuuma ja lukenut kirjaa samalla kukkia silmäillen ohessa. Migreeniä on ollut tasaiseen tahtiin. Pyykkiä on pesty ja tänäänkin liehuivat mekot, sukat ja paidat tuulessa ulkona kuivumassa.

Huomenna, jos Herra suo,

menemme messuun klo 9.30. Oma pastorimme on lomalla, mutta Pietarsaaresta tulee pastori sijaistamaan. Ensi viikon lopulla meillä on reissua tiedossa. Ehkä kirjoittelen silloin, samalla kun opettelen hoitamaan kissoja - se on minulle hyvin vieras työmaa. Toivottavasti kissat eivät siitä pahastu.

Sananlaskujen luku 31 oli meillä lukuvuorossa

aamulla. Seppo sanoi, että tuo sinun pitää kirjoittaa blogiin. No, pari kohtaa siellä on todella minuun osuvaa:

Kun yö vielä on, hän nousee...

- tänäkin aamuna klo 3.50 - syynä migreeni, ei ahkeruus...

Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää

pelko olkoon aina sydämessäni, niin etten unohtaisi, mitä tekoa olen. Olen sangen kiitollinen elämästäni ja hyvän Jumalani huolenpidosta jokaisena päivänäni. Kun minulla ja sinulla on elatus ja vaatteet, niin kiittäkäämme siitä Jumalaa. Häneltä tulee kaikki hyvä.

Iloista heinäkuun alkua sinulle, arvoisa lukijani!