07.07.2023 - Lomalla kissapaimenena

Vähän jännitti, miten selviän kahden kissan kanssa pari yötä ilman Seppoa. Tämähän on kissojen ja koirien ystävä heti kättelyssä. Itselleni lehmät ovat paljon tutumpia. Mutta hyvin on mennyt.

Ajelin toissa päivänä

tänne Nivalan liepeille ja asetuin taloksi. Tällainen loma onkin mukava. Eilisaamuna päästin kissat ulos ja rukoilin niiden puolesta, että tulevat myös takaisin. Valjaatkin olisin voinut laittaa, mutta se tuntui vapauden riistolta, joten oli hauska vaan katsoa, kun ne hyppelivät heinikossa tai vaan istuivat ja kuuntelivat luontoääniä. Jätin oven raolleen ja välillä ne kävivät kurkistelemassa, olenko paikalla.

Yhden kerran

toinen kissoista on tullut itse sisälle, mutta yleensä olen kantanut ne yksitellen tupaan takaisin. Onneksi ne antavat ottaa kiinni. Heittäytyvät selälleen, kun lähestyn ja antavat rapsutella itseään ja tuoda sisälle. Ja ne jopa ovat tulleet kehräämään mahan päälle, kun huilaan - se on hauskaa. Mutta nopeita ne ovat. Vilkaistessa ne ovat tuossa ja seuraavassa hetkessä ei kumpaakaan näy! Nyt ne makaavat ikkunapöydällä. Toinen nukkuu, toinen katselee ulos. Aurinko paistaa, on kesä!

Pian lähden

Seppoa vastaan junalle. Hänellä oli taloyhtiön kokous eilen, ja kovasti hän on kotonakin tehnyt hommia poissaollessani. Meidän sängyt pitäisi kääntää kerran, pari vuodessa toisinpäin ja hän oli tehnyt sen heti kun auto häipyi nurkan taakse. Ja imuri on laulanut, kiva. Onneksi on tuollainen mies! -Hukassa ollut "silmienpimennyssysteemi" oli löytynyt sängyn päädystä.

Mutta uni ei

ole oikein tullut, kun olen ollut yksikseni. Toissa yönä alle viisi tuntia. Eilen väsyneenä nukahdin helpohkosti, mutta migreeni herätti kahden jälkeen. Sen jälkeen siirryin tupaan torkkumaan ja sellaiseksi se jäikin, kun päänsärky oli sen verran tuikeaa. Eikä se ole yli kuudessa tunniksi loppunut, joten heitän kohta taas panadolin kitaan ennen kuin lähden asemalle.

Äidin luona

olen ollut parina päivänä, sinne ei ole kovin pitkästi täältä. Ja mökillä olen käynyt kolmesti uimassa. Tänäänkin käyn ohi ajaessamme. Sukua olen tavannut jonkin verran ja ystävien kanssa vietimme iltaa toissapäivänä. Se oli mukavaa. Lapsuudenystävät ovat siitä erikoinen laji, että heidät on tuntenut aina. Ei tarvitse selitellä mitään, kun tunnemme toistemme tarinat ja taustat ja sukukin on pitkälti yhteinen.

Pari yötä

lomailemme täällä Kissalassa vielä ja sitten huristelemme kotiin. Pojan perhe etelästä lienee tulossa lähiaikoina käymään, joten kesä jatkuu suvun parissa, jos hyvin käy.

Seppo on lukenut meille

kirjaa Pitkä purjehdus, ja se oli niin jännitävä, että viimeksi lukiessamme sitä emme tahtoneet voida lopettaa. Kirja on minulla mukana ja Seppo vannotti, etten sitten salaa lue sitä eteenpäin. En ole lukenut.

Kirjassa on muutamia hauskoja merimiesjuttuja. Toimittaja kysyy eräältä merikarhulta, onko meritautiin lääkettä. Joo on. Läskinpala langan päähän ja se nielaistaan ja vedetään takaisin ja toistetaan kunnes meritauti loppuu. Ja on kuulemme sumuisempiakin satamia kuin Lontoossa. Mutta vaikea sanoa, mikä se sumuisempi paikka oli, koska sumu esti niin hyvin näkyvyyden, ettei asia selvinnyt.

Juttuni on nyt töksähtelevää,

eikä mitään fiksua tule mieleeni. Kiitollisena kuitenkin olen päiväni aloittanut, sillä tämä hiljaisuus tekee minulle hyvää. Ja iloitsen noista kissoista, että ne ovat hyväksyneet minut. Ja letti suorana lähden Seppoani vastaan junalle. Voi hyvin ja siunatusti, arvoisa lukijani!

Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot.