16.06.2023 - Kesän helteet ovat tulleet!

Tiistaina

uimavesi oli lämmennyt. Se oli kerrassaan erilaista kuin edellisenä päivänä, jolloin kävimme Tiutaun ja Amandan kanssa uimassa. Minä kävin kahdesti, toisen reissun tein vaatteet päällä.

Tiutau piirsi

palatessamme kuvan tapahtumasta, jossa mummo seisoo vedessä ja onkii kepillä leluämpäriä merestä. Tuijotin vain sitä ämpäriä meressä ja etenin sitä kohti, vaikka olin luullut, että vain housunlahkeet kastuvat nilkoista. Kastuin napaan asti. Myös kännykkä takin taskussa kastui, mutta ei onnekseni mennyt pilalle. Paluumatkan tein Tiutaun iso pyyhe hameena. Kyllä se jo naurattikin siinä vaiheessa. "Hyälä tuurilla selvitiin", kirjoitti Tiutau piirustukseensa.

Tytöt olivat meillä

yökylässä ja kyllä heillä riitti energiaa ja mielikuvitusta! Roskia kerättiin uintireissulla ja Seppo palveli "kuningatarta" , kun he temppuilivat ulkona. Itse makasin sen aikaa sisällä, migreeni vaati osansa. Viime yön nukuin hyvin pitkästä aikaa. Ja tänään tulevat Pedro ja Saarukka meitä ilahduttamaan. On ihanaa olla noiden pienten kanssa niin paljon kuin voimme. He kasvavat nopeasti ja heille tulevat omat juttunsa. Nyt vielä voimme jakaa heille ajatuksia ja rukoilla heidän kanssaan.

Painoin vahingossa

vääriä nappuloita ja osa tekstistä hävisi. Onneksi tallennan joka kappaleen heti - hermot menevät, jos kaikki teksti häviää.

Tein täytekakun,

kun oli Sepon nimipäivä viikko sitten lauantaina. Kutsuimme naapurit kahville kesäkatokseen ja vielä yhden papan, joka kulki ohitse, kun meillä oli ylimääräisiä kuppeja mukana. Oli mukava kahvittelu, vaikka katoksessa olikin raitista. Merituuli on edelleen aika viileä. Se on sikäli hyvä, kun lämpöasteet ovat nousseet ja olisi muuten liian helteistä minun makuuni.

Yllättäen sain

aikaiseksi lättyjäkin alkuviikolla, kun Tiutau keksi haluta niitä. Olivat maukkaita, pitkästä aikaa tuli tehdyksi. Aikomatta näköjään onnistuvat tekemiset helpommin kuin kovalla suunnittelulla - ainakin joskus. Ja kun paistoin eilen gl.leipiä, tein samalla taas pienen kakkupohjan. Seppo oli ostanut kermaa, joten halusin käyttää sen. Tästä ei tullut niin maukas; edelliseen laitoin kerman sekaan purkin vaniljarahkaa, ja se teki siitä mukavan makuisen.

Alkukuusta

minulla oli jopa 8 päivän paussi migreenistä, mutta sen jälkeen sitä onkin riittänyt. On ollut joitakin stressaavia asioita. Nykyisin tunnistan jo etukäteisoireet: en saa illalla unta ennen puoltayötä, vaikka olen väsynyt ja jalkoja särkee. Siitä tiedän odottaa päänsärkyistä herätystä 3-5 aikaan. Eilisaamuna oli tavallista tuikeampi herätys. - Seppo on kyllä mies paikallaan. Hän ehdotti, että jospa menemme takapihalle ja hän hakee minulle riippukeinun autosta. Niin sitten oleilimme pihalla ja Seppo luki minulle aamun tekstit Raamatusta ja hartauskirjasta ja rukoilimme. Ja joimme tietysti kahvia.

Iltaan mennessä oloni tokeni, mutta se vaati päivän levon. Pyöräilimme tosin kirjastoon kilometrin päähän iltapäivällä hetkeksi lukemaan ja minä hain pari paksua kirjaa luettavakseni. Mutta huomasin, etten ole iskussa.

Poikamies-aviomiehestäni

on pitänyt kertoa eräs tarina, ihan hänen luvallaan ja kehotuksellaan. Olimme muutama viikko sitten lakkiaisissa, menimme onnittelemaan ylioppilasta. Seppo tuli pari metriä jäljessäni, en siinä ajatellut asiaa sen enempää. Myöhemmin pöydässä joku kysyi, onko Seppo joku kaverini vai kuinka. Ei, aviomies hän ihan on.

Enpä ollut osannut evästää poikamiestäni ja antaa käytösohjeita. Hän ei ole tosiaankaan luonteeltaan samanlainen kuin itse olen; että katselen ympärilleni ja noteeraan ihmiset ja tilanteet. Tiedän, että myös meissä naisissa on saman luonteisia kuin mieheni, joten kyseessä ei ole vain miesten tapa. Mieheni on 60 vuotta mennyt tilaisuuksiin kaverien tai ystävien kanssa, silloin toimitaan toisin kuin jos ollaan aviopari. Näin opastin jälkikäteen poikamiestä, joka kuumeisesti yrittää ponnistella oppiakseen aviomiehen käytöstapoja. Aviopari menee peräkkäin ja onnittelee juhlittavaa eikä toinen haahuile jossain metrien päässä kuin mikäkin muukalainen, neuvoin miestä.

Toinen mieheni tapa

ei enää yllätä minua. Kun olen poissa kotoa, hän syö kaapista kaikki herkut. Naistenillassa ollessani hän oli kiskonut jäätelöä, tosin vain pienehkön paketin sekä purkillisen kondensoitua maitoa, joka on tosi makeaa. En muista, oliko muukin herkku maistunut. Eikä hän yritä edes salailla, kun löydän tyhjät purkit roskiksesta, vaan iloisesti myöntää nauttineensa kaiken tuon. Hänen mielestään on parasta, että ajattelen hänen niin ikävöivän itseäni, kun olen poissa.

Itse annoin aika kärkeviä mielipiteitä asian suhteen. Ehkä poikamies hänessä nauttii, kun saa syödä kuin poikamiespäivinään kaikkia herkkuja ilman että joku sellainen kuin vaimo puuttuu asiaan. Muutoin ruokavaliomme on terveellinen ja mieheni kunto on kohentunut kovasti. Suotakoon hänelle nämä rimanylitykset, jos hän kerran niistä nauttii. Poikamiespäivien ruokailutavat olisivat saattaneet hänet ennenaikaisesti turmioon, mutta nämä hetkittäiset hurmahetket eivät liene vaarallisia.

Toisella kerralla lisää,

nyt on laitettava sivut valmiiksi, ennen kuin lapsenlapset tulevat. Siunattua kesäpäivää tänään ja joka päivä, arvoisa lukijani! Iloitaan jokaisesta päivästä, jonka Herra meille suo. Pari jaetta Sananlaskujen 16. luvusta, jonka luimme aamulla Sepon kanssa:

Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.

Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!