03.08.2022 - Kesä jatkuu!

Olin sanonut miehelleni,

että tänään on otettava rauhallisesti, on ollut monta päivää jatkuvaa menoa ja puuhaa. Oli sunnuntai, ja auvoisa lepopäivä siinteli mielessäni. No, toki menimme messuun aamulla. Sitä ennen huomasin, että Sepon leipä on lopussa. Otin leipäjuuren jääkaapista, lisäsin vettä ja jauhoja ja jätin juuren pöhisemään, kun pyöräilimme raikkaassa loppukesän säässä messuun.

Lähdimme jo

kahdeksalta, sillä Sepolla oli suntiovuoro, ja hän haluaa tehdä työt rauhassa. Hänellä on lista, jonka mukaan hän toimii, mikä on todella hyvä, sillä silloin ei mitään pääse unohtumaan. Itselläni on sellainen, kun lähdemme reissuun, ja jos en seuraa sitä, varmasti jotain unohtuu.

Nyt olin sytyttänyt valot saliin, ja Seppo ihmetteli, miten valot sammuivat, kun hän listan mukaan sytytti ne. Hmmh, näin käy joskus, kun menen vessaan, jossa on jo valot. Ihmettelen sitten pimeässä, mikä on homman nimi.

Minä keittelin kirkkokahvit valmiiksi isoon termokseen ja katoin pöytää. Sitten menin virsiä harjoittelemaan. Yksi olikin tosi vaikea, virsi 335. En jotenkin päässyt sinuksi sen kanssa. Koetapa kuunnella se netistä. Sitä aika harvoin veisataan. Lopulta soitin sitä paikoin vain yhdellä sormella, sillä pääasia, että seurakunta pystyy laulamaan, ei kanttorin upea soitanta, vaikka sekin on tietysti hyvä asia. -Keittiöön tuli toiset apulaiset eikä minun tarvinnut enää siellä heilua.

Messussa oli tällä kertaa alle 30 ihmistä, sillä monet seurakuntalaiset olivat Loimaalla Lähetyshiippakunnan kesäjuhlilla.

Kotona

laitoin ruokaa ja ryhdyin katsomaan kesäjuhlia minäkin netistä. Hermot menivät ensin ja melkein heitin koneen nurkkaan, kun en osannut laittaa ohjelmaa näkymään. Rauhoituttuani yritin uudestaan ja onnistuihan se sitten. - Leipäjuuri oli valmis, tein kolmen leivän taikinan valmiiksi ja kävin sitä puolen tunnin välein joitakin kertoja pyörittelemässä.

Varmaan kolme tuntia seurasin juhlamessua ja raamattuopetusta ja sen jälkeen silmät olivatkin kierossa. Liika koneen tuijotus on pahaksi päänupilleni. Tilannetta korjatakseni halusin lähteä metsään ja niin me lähdimme. Seppo lähtee seuraksi, mutta ei poimi marjan marjaa. Minä kyykin pusikossa toista tuntia. Vadelmia on paikoin hyvin, mutta paikoin niitä ei ole yhtään.

Pyöräilimme vattumetsästä uimarannalle ja kävin uimassa. Minulla oli saappaat, jotka olin jättänyt uimakoppiin. Vedessä uidessani näin, että joku mies seisoi jonossa uimakopin edessä ja viimein kurkisti kopin alareunasta, onko siellä joku. Näyttihän se siltä, että siellä joku seisoo saappaat jalassa. Nauratti. Minulla on aina tyhjä Aino-jäätelörasia mukanani ja tuon sillä vettä merestä, kun tulen uimasta. Huuhtelen vedellä jalkani ennen kuin pukeudun ja lopuksi saan laittaa märän uikkarin rasiaan sekä pyyhkeen. Pyyhe minulla on minikokoa, se riittää.

Joimme kylmää kahvia rannalla pöydän ääressä. Aurinko lämmitti säteillään meitä siinä istuessamme. Rauhallinen hetki.

Leivät

olivan kohonneet, päätin paistaa ne saman tien ilman kylmäsäilytystä, koska miehen leipä oli tosiaan loppunut. Makoisiksi mies niitä mainosti, kun ne tulivat uunista ja olivat jäähtyneet tunnin verran.

Oli iltalukemisen aika,

saimme 3. Mooseksen kirjan selityksen luetuksi sekä luvun Roomalaiskirjeestä. Seuraavaksi otimme luettavaksi luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat, mutta myönnän, että pääasiassa torkuin, kun Seppo luki sieltä alkua.

Nukkumaan ryhdyttyämme

tiesin, että Mr Migren on matkalla meille. Laitoin villasäärystimet, jalkoja särki. Otin Panadolia, oli huono, levoton olo. Viimein nukahdin herätäkseni kolmelta migreeniin. Lääkitsin itseäni kahdella kupillisella kahvia sekä särkylääkkeellä (Pronaxen). Nukahdin vielä pariksi tunniksi ja sitten migreeni olikin poissa. Sitä saa, mitä tilaa. Aina migreenin jälkeen olen päivän tai kaksi vähän varuillani toisin sanoen rauhallisempi, mutta sitten taas villiinnyn.

Viime aikoina

olen lukenut Laila Hietamiehen kirjoja läjäpäin. Yllättäen minulla on ollut lukematta muutama kirja. Lehmusten kaupunki on se sarja, mitä nyt olen lukenut. Se kertoo muutamista perheistä talvisodan kynnyksellä ja sen aikana sekä jatkosodasta ja sen vaiheista. Olin lainannut yhden muunkin romaanin, mutta palautin sen lukematta, sillä se oli niin tyhjän veroinen näihin historiallisiin tositapahtumiin verrattuna. Hietamies/Hirvisaari on ollut todella hatun noston arvoinen kirjailija.

Tänään on hyvä aamu,

päivän puuhastelut edessä. Valmistaudumme lähtemään loppuviikolla Nivalaan, sillä tädin ominaisuudessa meidät on kutsuttu häihin. Samalla saamme viettää muutaman päivän mökillä, joka ei siis ole meidän omamme vaan veljeni. Yövymme siellä mielellämme kesäaikaan omissa oloissamme ja minä pääsen uimaan. Mökki on muutaman kilometrin päässä lapsuudenkodistani.

Tarkoitukseni on päästä mustikkametsään, jos Herra suo, terveys ja sää antaa myöden. Aika näyttää, miten käy.

Päivän rukous olkoon virsi, joka usein soi mielessäni:

Tule kanssani, Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö, tule vielä kun joutuu yö.

Tule askele askeleelta, minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan.

Virsi 548

Siunattua elokuuta, arvoisa lukijani!

jk. En saanut siirretyksi kuin pari uutta kuvaa