20.12.2021 - Hyvää Joulua!

Huomenna on Tuomaksen päivä, joulun aika alkaa. Hyvää Joulua, arvoisat lukijani, ketä olettekin ja missä tätä luettekin! Kiitos matkakumppanuudesta, yli 17 vuotta kestäneestä tai lyhyemmästä!

Oheisen kortin

sain äidiltäni vuonna 1985, kun oli syntymäpäiväni. Nyt annoin sen tyttärelleni. Kortissa on roiskeita, sillä se on ollut keittiössäni ruokaa laittaessani ja leipoessani näiden vuosien aikana. Ehkä se on nyt tyttäreni keittiössä, jossa hän opettaa omia tyttäriään leipomaan ja innokkaina nämä ovat puuhaan ryhtyneetkin, mummonsakin iloksi!

Nuorin enoistani

viettää huomenna tasavuotispäiviään, syntymäpäiväänsä, Tuomaksen päivää sekä kihla- ja hääpäivää yhdessä vaimonsa kanssa. Paljon onnea heille, jos sattuvat saamaan tätä kautta terveiseni! Muistan, kun pikkutyttönä, ehkä 10 paikkeilla, annoin tälle enolleni lahjan. Se oli tyhjässä sokeripussissa, porraspäässä kukkivasta juhannusruususta kukkiva kukka. Minua hävetti ja nolotti, taisin tykätä enostani, kun halusin antaa hänelle tällaisen lahjan.

Viime viikolla

olin joka toinen päivä töissä. Ehdin palautua edellisestä työpäivästä hyvin. Ja vapaapäivänä sain lorvia kaikessa rauhassa. Perjantaina sitten oli viimeinen työpäivä tänä vuonna. Pidän palkatonta vapaata loppuvuoden, palaan tammikuun alkupuolella töihin. Nyt on aikaa levätä.

Jonain päivänä

jouluahdistus pyrki pintaan. Se taisi olla sama päivä, jolloin olin nukkunut oikein huonosti. Kiukuttelin miehellenikin kaikesta turhasta ja sitten tulin kurjalle mielelle. Yhtään tilanne ei parantunut seuraavana yönä. Taloomme muutti pari kuukautta sitten nuoripari, joiden mekkalointi poikkeaa talon säännöistä. Ja he sattuvat asumaan niin lähellä meitä, että kyseisenä aamuyönä valvoessani jo muutenkin, alkoi heiltä kuulua melkoinen metakka. Ei siellä riidelty, lystiä vaan pidettiin. Kello neljä kävin ensi kerran heidän ovellaan. Toisen kerran kuuden jälkeen. Ihan ystävällisissä merkeissä. Ei siellä kuulemma ollut edes basso päällä...voisin tulla joskus, niin hän laittaisi päälle, niin sitten tietäisin, miltä se kuulostaa. Ahaa.

Seuraavana iltana jännitin, alkaako meteli jälleen, mutta ei onneksi alkanut. Ongelma ei varmasti ole ainutlaatuinen, vaan häiriköintiä tapahtuu kerrostaloissa paljonkin. Kodin pitäisi olla sellainen, että siellä on hiljaista yön aikana. Päivällä äänet naapurista kuuluvat asiaan ja voivat tuoda jopa turvallisuuden tunnetta, mutta yö on eri juttu. Tähän asti nämä pari vuotta ovat olleet todella hiljaisia talossamme. Vähitellen nuoria ihmisiä muuttaa vanhojen, alkuperäisten tilalle, ja tilanne taitaa muuttua. Huokaus.

Miten olen varustautunut jouluun?

Onneksi joulu tulee riippumatta minun varustelustani. Eräs naapuri totesi, että saa nähdä tuleeko joulua. Sanoin, että joulu tulee aina, kuten tuleekin. Sen on Jeesus meille valmistanut, kun syntyi ihmiseksi maailmaan tehdäkseen meille tien Isämme luo. Kuolemallaan hän sovitti syntimme, ja me saamme ilman mitään omaa työtämme, yrittämistämme, ansiotamme vain luottamalla häneen syntimme anteeksi, kun uskomme hänen tehneen tuon juuri minun ja sinun takiasi. Ei tarvita mitään omia ratkaisuja, riittää, kun luottaa ja uskoo, vaikka heikostikin. Sanojamme ei tarvita, Jumala näkee sydämeen. Mutta kun hän ilmaisee itsensä meille, täyttää Pyhä Henki sydämemme niin, että meidän on mahdotonta olla hiljaa sen ilon tähden, että olen vapautunut synneistäni, minusta on tullut Jumalan lapsi.

Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme.

On meillä tosin

vähän valmistelujakin tehty. Olen tehnyt tai hankkinut lapsenlapsille kullekin lahjan. Samoin lapsilleni jotain pientä. En voi kertoa mitä, sillä he saattavat kenties lukea siitä täältä, ja yllätys menee pilalle. Mieheni on osallistunut lahjojen hankkimiseen omalla tavallaan. Toisillemme olemme ostaneet tietääkseni yhden lahjan, jotain mitä toinen on toivonut. En enää muista, mitä toivoin. Taisi olla jokin joululehti.

Olen leiponut

pari taatelikakkua. Toisen söimme juuri loppuun. Maustekakkuakin on reippaasti maisteltu. Leipää olen leiponut kuten muulloinkin. Torttuja tai pipareita en ole tehnyt. En ole vaan jaksanut tai nähnyt tarpeelliseksi. Suklaata olemme hiukan syöneet, saimme synttärilahjaksi, mutta vain muutamia. Leipomani gluteeniton pulla maistuu lähinnä vähän makeilta sämpylöiltä, mutta ei haittaa. Eipä tule ahmittua.

Rekosta, eli tuottajien

renkaasta kävimme ostamassa palan kinkkua, sen jo söimme. Naudan pyöröpaisti odottaa paistamistaan varmaan loppuviikolla. Lähikaupasta ostin myös kinkkua, sekin alkaa vedellä viimeisiään. Eilen tein lanttulaatikkoa monien vuosien jälkeen. Sen tekemisestä tuli hyvä mieli! Tänään söimme toisen, huomenna teen luultavasti lisää. Ostimme Rekosta luomujuureksia ison läjän. Paistoin niitä eilen uunissa ja tänään söimme niistä loput samalla kun paistoin yhden leivän.

Teimme tänään

hauskan kiertoajelun, jos sitä sellaiseksi voi sanoa. Ensin porhalsimme kirpparille. Mielessä oli löytää sohva. Aamulla olimme katselleet kaikkien huonekaluliikkeiden ilmoitukset, mutta mieleistä ei löytynyt. Nykysohvat ovat julman massiivisia ja leveitä, emme halua sellaista. Siinä pitää lähinnä pystyä makoilemaan ja lukemaan kirjaa tai lehteä. Siis minun.

Mies oli nihkeä koko sohvanoston suhteen, juurihan luovuimme työhuoneen lisävuoteista. Niin, mutta me tarvitsemme sohvan, se on eri juttu. Sohvan olohuoneeseen. Niinpä marssimme kirpparille ja siellähän se meidän sohva oli! Ihmettelin, minne mies jäi, kun olin jo valinnut kaksi mieleistäni. Löysin miehen viimein jostain työkaluhyllyn välistä, hän oli unohtanut koko sohvahomman. Mies pääsi valitsemaan kahdesta ja valituksi tuli puinen, pelkistetty sohva. Laitan joskus kuvan siitä, jahka se on tuotu meille parin päivän päästä. Ensiksi tietysti jynssäämme sen. Se on puunvärinen ja kulunut ja siinä on penkkilaatikko. Ostimme siihen myös sopivan peiton, joka näemme unohtui autoon. Mies lähti sitä juuri hakemaan, kun lupasin hänelle toisenkin suklaan. Peitto menee pyykkikoneeseen ja ensi yöksi kuivaushuoneeseen. Löysin samalla myös hienoja kankaita ja vähän lankoja. Hyvä reissu.

Kirpparilta

suuntasimme erääseen markettiin. Olin unohtanut ottaa hautakynttilän mukaan, joten mies pinkaisi kauppaan. Hän palasi mukanaan kassillinen tulitikkuja ja monta hautakynttilää, olivat olleet pakkauksessa. Saatoimme käydä erään ystäväperheen haudalla samalla, kun myöhemmin menimme haudalle. Mutta ensin ajoimme erään kaupan pihaan. Mies meni palauttamaan tölkkejä ja pulloja, minä tyhjensin auton perästä muovi- ja pahviroskat kyseisiin roskiksiin. Sitten veimme joululahjakassin lähteväksi pojan perheelle hänen appiukkonsa kautta. Paluumatkalla kiertelimme hautausmaalla. Arin haudalle kynttilä, joka palaa aattoon asti, sitten ystäväperheen haudalle toinen samanlainen. Arvelimme, että pakkasta on vähintään 10 astetta, sillä haudoilla oli todella kylmä. Mutta auton mittari näytti vaivaiset 6 astetta.

Mieheni

imuroi ja pesi lattioita minun ollessani työssä. Nyt hänen tarvitsee enää imuroida ennen aattoa. Lukija voi ihmetellä, kun sanon noin, mutta meillä on selkeä työnjako. Minä en juuri imuroi, mies ei laita ruokaa. Mutta mies keittää aina kahvit! Minä huiskuttelin pölyjä eräänä päivänä joka huoneesta, välillä puhdistin huiskun parvekkeen ikkunasta ja kyllä sitä pölyä riitti! Kylpyhuoneen olen myös pessyt.

Jonain päivänä

muuan anopinkieli oli irronnut purkistaan, kun mieheni oli siivoillut. Purkki kai putosi. Istutimme kukan uudestaan. Ei mennyt kauan, kun oksa pompahti taas lattialle ja jouduimme istuttamaan sen jälleen - ja mies imuroimaan mullat lattialta. Nyt sen pitäisi olla tukevasti purkissaan. Samalla luovuin eräästä isohkosta kukasta, joka oli kuivunut lopullisesti. Se siis luovutti ennen minua. Tänään mies vei toisen kultaköynnöksistäni alakerran pöydälle saatteenaan lappu, että saa ottaa. Kukka oli häipynyt pikaisesti, mikä oli iloinen asia.

Siirsimme näet nykyisestä makuuhuoneesta kaksi amppelikukkaa roikkumaan kukkavalon alle olohuoneeseen. Mies epäili, että kappalauta on kovalla rasituksella, joten siitä syystä luovuin kultaköynnöksestä.

Täällä

on siis pullat hyvin uunissa, mitä jouluun tulee! Aattona menemme keskipojan luo ja tytär perheineen tulee sinne myös - riippuen siis kaikkien terveydentilasta. Yleensä jouluna sairastamme mahataudin tai muita kulkutauteja, mutta toivottavasti niin ei käy tänä vuonna. Käymme Sepon kanssa myös haudalla jossain vaiheessa jälleen. Samoin joitakin ystävävierailuja teemme ennen aattoa, jos jaksamme ja onnistuu. Jos Herra suo!

Äidin kanssa soittelen joka päivä. Paljon muistoja nousee joulun aikana mieleen, niin hänellä kuin minulla. On hyvä päästä äidin kanssa niistä juttelemaan niin kauan kuin äidin vielä saan pitää.

Sitä parasta eli Jumalan siunausta sinun jouluusi, arvoisa lukijani! Herra olkoon sinun kanssasi!