29.12.2021 - Joulun välipäivien viettoa

On taas tultu vuoden viimeisiin päiviin ja on tilinpäätöksen aika. Tai ainakin joulun aikaa voisin puida hetkisen. Mikäs tässä on puidessa uuden takan edessä jalat lämpimässä. Ainoa, mikä sähkötakasta jää puuttumaan, on tulen rätinä, sen sijaan kuuluu kohinaa, kun lämmitystoiminta on päällä.

Päällimmäisenä

on tyytyväinen olo. Oli erilainen joulu kuten kaikki joulut varmaan. Erilaiseksi sen teki iso oivallus. Miten suuri merkitys onkaan sillä, että saan kuulla Jumalan sanaa, että se on enenevässä määrin keskiössä! Ei sillä, ettemmekö ole herkutelleet, touhunneet maallisissa puuhissa ja muuta sellaista, mutta jouluaamuna olimme messussa kuten myös tapanina. Ja sen lisäksi olen kuunnellut useita saarnoja joulun sanomasta, ja se on puhutellut minua kovasti. Jaan joitakin mieleen jääneitä ajatuksia:

1. Joulu tuntuu tyhjältä,

vaikka se sisältäisi kaiken maallisen hyvän, paljon lepoa, hyvää ruokaa ja seuraa. mutta jos sanoma lihaksi tulleeksi Jumalan Pojasta puuttuu, sisimpämme jää tyhjäksi. Sisäisen kaipuumme ja ikävämme voi täyttää vain Luojamme, joka on lunastanut meidät tästä pimeyden maailmasta.

2. Meissä jokaisessa

asuu pieni menestysteologi, joka kysyy vaikeuksien tullessa, mitä pahaa olen tehnyt, että minulle tällaista tapahtuu. Tai miksi juuri minulle. -Elämä Arin kanssa opetti minulle pitkässä juoksussa, että kaikkiin vaikeuksiin kätkeytyy siunaus, mutta sitä ei juuri siinä hetkessä pysty näkemään. Vasta myöhemmin, ehkä paljon, paljon myöhemmin -  tai sitten vasta iankaikkisuudessa.

No niin,

siihen ne runsaiden ajatusten muistamiset tällä hetkellä typistyivätkin. Mutta ei haittaa, sillä sisimmän pohjavireessä ne tekevät työtään minussa. Kaikki mitä meidän mielessämme on, ei ole sanoitettavissa joka hetki. Oivallukset tulevat mieleen, kun niitä tarvitaan. Joulun sanomastakin jokainen Lähetyshiippakunnan pastori, joiden saarnoja olen kuunnellut, on tuonut esiin hyvin erilaisiakin näkökulmia, joista sain ahaa-elämyksiä. Oma raamatunymmärrykseni on rajallinen, on mielenkiintoista tietää, miten kaikilla asioilla on taustansa Raamatussa ja sen aiemmissa tapahtumissa. Sangen kiinnostavaa!

Kävelimme

aatonaattona aamulla haudalle sytytttämään kynttilän Arin haudalle ja samalla eräälle toisellekin haudalle. Aattona alkoi myräkkä, mikä olikin melkoinen täällä Vaasassa.

Pahaa aavistamatta kaivoimme auton esiin parkkipaikalta. Lunta tuli niin paljon taivaalta, että oli vaikea päästä lähtemään, kun aina vaan sitä piti puhdistaa pois auton laseista. Vasta hetken ajettuani yrittäen pysyä edellä ajaneen raiteilla, mietimme, olikohan matkaan lähtö viisasta. Olimme matkalla keskipojan perheen luo reilun 4 km matkan vain, mutta kylläpä vaati keskittymistä, kun ei edellistä autoa juuri nähnyt, piti ajaa raiteita pitkin ja tien sivuilla oli auto ja toinenkin pientareella. Minä ajoin nokka lasissa ja mies rukoili vieressä. Poika soitti, kun olimme puolivälissä ja olisi kehottanut jäämään kotiin, ellemme olisi olleet jo matkalla, sillä tyttären perhekin oli vaivoin päässyt tulemaan heille.

Siellä me sitten

kuitenkin olimme koolla tällä porukalla ja mukava iltapäivä ja illansuu meillä olikin. Söimme hyvää ruokaa, lapset leikkivät ja tonttu oli heittänyt lahjat eteiseen. Lapsista kaksi oli sen verran lukutaitoisia, että he jakoivat lahjat ja niitä innolla avattiin. Mekin saimme paljon hienoja lahjoja, mm. kutsun pitsalle erään lapsen perheeseen, villasukat molemmille, kirjalahjakortin, suuta makeaksi ja muuta. Ja pojat olivat antaneet toisilleen tietysti niitä huonoja cd-levyjä siitä päätellen, että niistä kovasti toisiaan kiittelivät. Minä sain mieheltäni upean kellon. Edellisen hänen antamansa olen jo ehtinyt pudottaa...

Jouluaamuna

kävelimme kirkkoon. Oli aurinkoinen, hieno pakkasaamu. Lopun päivää huilasimme. Tapanina kävelimme samoin messuun, Sepolla oli suntiovuoro ensi kertaa ja hyvin hän sen hoitikin. Sää oli toisenlainen, ei paistanut aurinko kirkosta palatessa. Tuiskutti lunta. Lopun päivää taas huilailimme.

Minuun iski

sähkötakkainnostus erään ystävän luona. Sellainen olisi niin passeli meidän uuteen olohuoneeseen, jossa on nyt sohvakin, joka on miehenkin hyväksymä ja kehuma, jahka sain hänet ymmärtämään sohvan tarpeellisuuden. Takan kanssa piti myös tehdä vähän työtä, mutta ideahan oli mitä parhain, eikö vaan!

Kävelimme lähimarkettiin,

jossa tiesin takkoja myytävän. Tarkoitus oli myöhemmin sitten mennä hakemaan takka autolla, jos sieltä löytyisi sopiva. Löytyi sieltä. Ehdotin, että otamme taksin ja ostamme takan mukaan. Miehen mielestä käydään myöhemmin hakemassa. Kun olimme vähän aikaa kaupassa kierrelleet lumilapioita ja lumentyönnintä etsimässä, miehen mieli kääntyi myönteiseksi taksi-ajatukselle. Ja sehän oli taas mitä parhain ajatus, sillä taksi ajoi kaupan eteen, kuljettaja auttoi hinaamaan laatikot auton kyytiin - meidän autoon ne olisi ollut vaikeampi saada tungettua, mutta en epäile, ettenkö olisi siinä onnistunut sisulla ja mielikuvituksella. Mutta nyt pääsin paljon vähemmällä. Saimme kyydin porraspäähän ja pikimmiten laatikot ja lapiot oli hissillä kuljetettu kotiin. Takanhankintakahvit joimme ja sitten...

Minä siirryin

työhuoneeseen ompelemaan laukkuja Romanian tyttösille ja kuuntelemaan saarnoja. Mies availi laatikot ja kokosi takan olohuoneeseen. Minä purjehdin paikalle, kun työt oli tehty. Kyllä meidän nyt kelpaa. Olen hyvin tyytyväinen ja kiitollinen. Eilisiltana meillä oli erään lapsen perhe kylässä ja hekin pitivät olohuoneemme uudesta sisustuksesta.

Tänään

tarkoituksemme on kävellä kaupungille kuten eilenkin teimme. Hoitelemme vähän asioita ja samalla saamme mukavan lenkin. Viemme haudalle kynttilät, jotka olivat jääneet lumen alle aattona ja sytytämme ne uudelleen, kun ne ovat nyt kuivuneet. Illaksi työporukkamme on kutsuttu erään työkaverin luo kahville ja olen menossa sinne, jos Herra suo ja päivä sujuu hyvin. Minulla on levollinen ja hyvä mieli - ja vielä on vapaata jäljellä ennen kuin uusi työkausi alkaa. Reilut kaksi vuotta minulla on työaikaa jäljellä. Osa-aikatyötä tehden se saattaa sujua hyvinkin. Ainakin meillä on tiivis ja hyvä työyhteisö, joka tukee jäseniään. Ja siitähän saamme kiittää taivaallista Isäämme.

Toivotan siunattuja loppuvuoden päiviä, arvoisa lukijani! Jos ehdit ja yhtään kiinnostaa, mene tutustumaan lhpk.fi/saarnat sivustolle! Sivustolta löytyy myös päivän sana luettuna joka päivälle, kirja-arvosteluja ja muuta kuunneltavaa ja luettavaa.