12.12.2021 - Pakkaset väistymässä

Saimme mukavan pakkasjakson. Nyt se näyttää kallistuvan vetiseksi mössökeliksi, mutta tällaisia nämä talvet ovat. Otetaan vastaan vaan, mitä tuleman pitää! Kun pukeutuu sään mukaan, samapa se, mikä on keli. Minulla on ystävältä saatu lämmin, pitkä untuvatakki, jossa tarkenen hyvin, kun hyinen tuuli puhaltaa tai pakkanen kipristelee. Mielessä on käynyt taas talvisodan -40 asteen pakkaset, joita kesti 3 kuukautta. Ovathan nyt olot ja vaatteet ihan toista luokkaa kuin silloin, joten meillä ei pitäisi olla mitään valittamista. Villahousua vaan jalkaan, jos palelee!

Innostuin

pitkästä aikaa kutomaan. Meni heti överiksi, kuten Vaasassa sanotaan. Kudoin kahdet sukat itselleni, kun niistä on vähän pulaa. Se oli liikaa. Eilisen olin pois pelistä, tunsin, että migreeni on tulossa. Se viipyikin sitten yön yli, joten en ole paljon nukkunut. Oma syyni. En jaksanut edes ulos mennä, nukuin päivälläkin. Tänään olo on kuitenkin onneksi toinen.

Pyöräilimme messuun

aamulla mieheni kanssa. Takarenkaani oli tyhjä, mies pumppasi mennen tullen. On sitä ennemminkin pitänyt täydentää, mutta nyt siinä täytyy olla kunnon reikä. Onneksi eturenkaassani on nastat, ei tarvitse liukastella jäisillä teillä, kun niitä taas ilmaantuu. Ja mies korjaa takarenkaan, kunhan ennättää.

Messussa oli

paljon väkeä. Mies toimitti suntion virkaa opetellen, miten hommat hoidetaan. Minä olin kanttorivuorossa, kun toinen vastaava oli sairaana. Kirkkokahveilla kerroin viime viikon huijauksesta, jota minulle tarjottiin, jos niin voi sanoa. Ei kannata ottaa ketään fb-kaveriksi, jota ei henkilökohtaisesti tunne! Kun saa viestejä, että lahjoitus tulossa, joten lähetä henkilötiedot, älä lähetä! Ei tilinumeroa, ei missään tapauksessa. Jos odotat pakettia, voit varautua siihen, että huijarikin voi lähettää viestiä jostain "paketista" - älä vastaa - ole tarkkana! Sanon tämän myös itselleni. Jollekin oli lähetetty kiristysviesti, että sinun tietojasi on meillä, lähetä rahaa - huijausta sekin! -Voi tätä aikaa, Herra meitä auttakoon, armahtakoon ja antakoon viisautta erottaa, mistä milloinkin on kyse!

Viime viikko meni

taas vilauksessa. Alkuviikon olin vapaalla. Meinasin käydä uimassa, mutta sain yskänrokon pitkästä aikaa, joten se siitä uimareissusta. Keskiviikkoiltana meillä oli joulujuhla töissä. Menin pyörällä, sain raikasta ilmaa. Kotiin palattuani olin aivan puhki. Juhla oli mukava kylläkin. Minulla oli lauluhetken vetovastuu ja se oli hauska ja onnistunut hetki. Glögiä ja pipareita oli tarjolla lapsille ja vanhemmille, lasten leipomia. Taatelikakkua oli keittäjä paistanut, minä vein gluteenitonta, ja itse sitä sitten vain nautinkin.

Torstain ja perjantain

olin töissä, päivät kuluivat sisällä pakkasen ja kylmän tuulen takia meidän pienten kanssa. Ja lauantaina tosiaan en tehnyt mitään. Niin, kudoin tietenkin ja katsoin Areenalta Team Bachstad -jaksoja. Kaksi norjalaista koomikkoa tekee reissuja eri puolille maailmaa ja nauraa railakkaasti omille sutkauksilleen. Tämän hetken lempiohjelmani, muuta en jaksakaan katsoa. Saarnoja tosin kuuntelen ja jonkin verran joulumusiikkia instrumentaalisesti esitettynä.

Olemme lukemassa

mieheni kanssa toista osaa Lutherin 1. Mooseksen kirjan selityksestä. Se on mielenkiintoinen, vaikka välillä tuntuu, että asiat voisi sanoa vähän lyhyemminkin. Mutta tuleepa selvää ainakin. Paljon saamme ajateltavaa, sillä selitykset ovat syvällisiä. Esimerkiksi se, että Raamattu tuo vaikkapa Nooasta esiin hänen lankeemuksensa. Syy näiden lankeemusten - ajattelepa vaikkapa Daavidin aviorikosta ym siihen liittyvää - kertomiseen on se, että me tavalliset syntiset saisimme lohdutusta, kun näemme, että jopa erittäin pyhät ja hyvät jumalanmiehet lankeavat. Sillä eihän ole ketään, joka ei lankeaisi. Roomalaiskirjeen 3. luvussa sanotaan:

Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

Muistan itsekin

joitakin jalustalle nostamiani ihmisia nuorena uskovana, ja sen, kuinka Jumala salli heidän tekevän jotain ikävää, jotta sain lasketuksi heidät tavallisten syntisten tasalle. Vastaavasti jotkut ovat erehtyneet pitämään minua joskus harvoin erinomaisen hyvänä kristittynä, kunnes ovat huomanneet, miten surkea saatan olla, miten kovasti teen virheitä ja näin olen minäkin onnellisesti päässyt putoamaan todelliselle paikalleni.

Tänään myös pastorimme puhui jotain asiaan liittyvää, mutta nyt juuri en muista, mitä se oli. Pökkäsin vaan miestäni, että kuules tuota, tuostahan me luimme eilen!

Kirkosta tultuamme

keitin kuoriperunoita ruuaksi ja paistoin broilerisuikaleita kastikkeeksi. En malttanut olla kokeilematta vähän maustaa kastiketta, niin että saisimme jotain uutta. Laitoin herbamarea ja kurkumaa reippaasti. Lisäsin ruokakermaa, mutta koska sitä ei ollut kovin paljon, laitoin salaattijuustoa öljyineen sekä jonkin verran homejuustoa. Vaikka itse taas kastikettani kehunkin, niin kyllä se oikein hyvää oli, mieskin piti siitä. Kaiken söimme. Yksi peruna jäi ja muutama porkkananpala.

Muistin yhtäkkiä

viime yönä, kun valvoskelin, että eihän se ihme ole, että palautumiseni työstä on hidasta. Minähän olin taannoin vuosikausia jatkuvassa stressitilassa niin etten palautunut ollenkaan! Illasta aamuun ja aamusta iltaan olin lopen uupunut. Kun sitten viimeisen poikasen lennettyä pesästä armeijan hoteisiin jäi kolmeksi vuodeksi kotiin, aloin vähitellen sen jälkeen palautua. Ari oli tuolloin sairaalassa, jossa tietysti säntäilin harva se päivä. Oi, ja voi, niitä aikoja!

On aika

nauttia iltapäiväkahvista, tällä kertaa kofeiinitonta, sillä kofeiinia olen saanut tarpeeksi. Mies keitti hyvät kahvit ja leikkasi kakkua syötäväksi. Jonkin ajan päästä keskipoika tulee Pedron kanssa pakoon perheen naisten leipomissessiota. Vakuutin, ettei meillä leivota, joten sopii tulla. Mukava nähdä jälkipolvea, vaikka se aika harvinaista herkkua onkin näinä aikoina.

Toivotan siunattua tulevaa viikkoa, arvoisa lukijani! Enää yksi kokoviikko ja sitten jouluviikko! Nautitaan ja levätään, jos ei ole välttämätöntä ryntäillä kaupoissa!

jk. Mieheni muuten korjasi ompelukoneen, josta viimeksi kerroin! Hän puhdisti sen perin pohjin ja laittoi öljyä jonnekin. Ja niin alkoi kone toimia! Kun kävin ompelukoneliikkeessä, sattui jännästi, että näin tutun, joka toi juuri konettaan huoltoon. Kerroin, että mieheni puhdisti pölyt koneesta ja se vaikuttaa toimivan. Koneenkorjaaja-myyjä totesi, että öljyä pitää myös lisätä - niin mieheni oli tehnytkin! Sain siis vahvistuksen, että mieheni oli toiminut juuri oikein - aikamoinen Pelle Peloton, kärsivällinen ja oivallinen auttajani tämä mieheni!